Blogit kertovat missä mennään

Mitäs muualla tapahtuu? Esimerkiksi terveisiä Amerikasta. Mielenkiintoisessa eLearningtech-blogissa Tony Carrer Los Angelesista pohtii kollegoineen mm. miksi kaikkien pitäisi bloggailla ja miksi taas ei. Vilkaise myös kirjoitusta uusien e-oppimisen työkalujen käyttöönoton haasteista. Huomenna on uudet aiheet.

Tonyn linkkilista vastaavista e-oppimiseen liittyvistä blogi-palstoista ympäri maailman on pitkä! Blogeja lukemalla saa kätevästi tietää, mitkä asiat juuri nyt askarruttavat e-oppimisen asiantuntijoita ja harrastajia.

Siis: http://elearningtech.blogspot.com/

Lisää tehoja irti!

Mitäs mieltä olette tästä:

Euroopan komissio on antanut tiedonannon, jossa se kehottaa jäsenvaltioita kehittämään koulutusjärjestelmiään tasapuolisuutta unohtamatta. Jäsenvaltioiden koulutusjärjestelmien modernisoinnissa tavoitteena on useimmiten toiminnallinen tehokkuus ja kustannustehokkuus. Vaikka tehokkaat järjestelmät ovat toki menestyksen edellytys, komission mukaan niiden on oltava myös tasapuolisia, jotta niiden laatu riittäisi luomaan kasvua, työpaikkoja ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta.

Komissio korostaa seuraavia asioita:
1. Jäsenvaltioiden olisi lisättävä investointejaan esiopetukseen.
2. Jäsenvaltioiden ei pitäisi eriyttää oppilaiden opetusta liian varhain.
3. Toisin kuin usein oletetaan, valtion täysin rahoittama, ”ilmainen” korkeakoulutus ei takaa tasapuolisia mahdollisuuksia osallistua koulutukseen.
4. Jäsenvaltiot tarvitsevat ”arviointikulttuuria”

Mihin pyritään e-oppimisella – oikeasti: tehokkuuteen vai tasapuolisuuteen?

Lisätietoa osoitteessa: http://ec.europa.eu/education/policies/2010/back_gen_en.htm

E niin kuin elinikäinen

Blokeista ja wikeistä kuivempaan asiaan eli EU-politiikkaan ja komission ohjelmiin.

eLearning-konferenssissa oli mukana paljon komission virkamiehiä ja tavoitteena oli päästä hedelmälliseen vuoropuheluun tutkijoiden, kehittäjien ja opettajien kanssa. Esimerkiksi toisena päivänä järjestettiin sähköinen äänestys komission toimista ja suunnitelmista. Näyttäisi olevan jokseenkin tasaiset tulokset, mutta komissio sai palautetta ja kuulijat kertoa oman mielipiteensä.

Tämä on viimeinen vuosi monille EU:n koulutusohjelmille kuten Socrates, Leonardo da Vinci ja eLeanring -ohjelmat. Niiden alla tehty työ jatkuu uuden Learning-ohjelman (2007-2013) puitteissa. Myös konferenssissa haluttiin painottaa ICT:n integroimista elinikäiseen oppimiseen.

Konferenssin päätöspuheessa (pdf) Komission koulutuksen ja kulttuurin osaston pääjohtaja Odile Quintin hahmotti komission visioita ja lähitulevaisuuden käytännön toimia. Komissio julkaisee loppuvuodesta tiedonannon, siis jonkinlaisen strategiapaperin, ICT:n käytöstä innovaation ja elinikäisen oppimisen tukena. Tavoitteena ICT:n parempi hyödyntäminen oppimisen ja innovatiivisten oppimisprosessien ja rakenteiden kehittämisessä. Tätä varten myös kaikki asianosaiset kutsutaan jakamaan kokemuksiaan ja laatimaan yhteistä eurooppalaista strategiaa.

Quintin painotti e-oppimisen laajempaa hyödyntämistä. Pedagogiset innovaatiot, uudenlaiset kumppanuudet ja oppimisyhteisöjen kuten koulujen, kotien, työpaikkojen ja muiden yhteisöjen verkottaminen on kuitenkin pikemminkin sosiaalinen kuin teknologinen kysymys.

Komissio näkee välttämättömäksi koulutusjärjestelmien kehityksen kohti elinikäisen oppimisen yhteiskuntaa. Euroopan täytyy uudistaa koulutusjärjestelmänsä ja ICT voidaan valjastaa keskeiseksi muutoksen välineeksi. Tähän tarvitaan lisää pilottiprojekteja ja tutkimusta järjestelmien ja rakenteiden muutoksen edellytyksistä. Uudenlaisia verkkoa hyödyntäviä toimintamalleja tarvitaan mm. vanhemman työväestön tavoittamisessa ja kouluttamisessa, nuoren "digital native" sukupolven sekä erityisesti koulutusjärjestelmien ulkopuolella olevien tavoittamisessa.

Paineita järjestelmien uudistamiseen lisää myös koulutusmarkkinoiden globalisaatio. Oppilaitosten ja yliopistojen verkostoituminen on komission päätavoite korkeakoulutus- ja tutkimusstrategiassa. Tärkeää on myös saada aikaisemmista hankkeista kertynyt tieto ja kokemus laajempaan käyttöön. Tiedon jakaminen alueellisesti, valtakunnallisesti ja euroopanlaajuistesti täytyy siis saada toimimaan. Aikomuksena on mm. perustaa European Institute of Technology, Euroopan monitieteisen tutkimuksen ja korkeakoulutuksen lippulaiva, joka olisi yliopistojen, tutkimuslaitosten ja yritysten parhaiden tutkimusryhmien yhteistyöhön perustuva verkosto-organisaatio.

Quintin esitteli myös lyhyesti uuden Learning-ohjelman, jossa e-oppimisella on edelleen merkittävä osa. ICT integroidaan kaikkiin ohjelman alueisiin (kouluopetus, korkeakoulutus, ammattikoulutus ja aikuiskoulustus). Tarkoitus on koota yhteen aikaisemmat kokemukset hankkeista ja soveltaa niitä käytännössä kouluissa, yliopistoissa, työpaikoilla jne.

Timo Tervo kommentoi konferenssiraportissaan komission tavoitteita ja pohtii, olisiko mahdollista oikeasti saada komission papereita laativat virkamiehet kosketuksiin oppimisen asiantuntijoiden kanssa, juurikin käyttämällä niitä sosiaalisia työkaluja, joista konferenssissa keskusteltiin. Asiantuntijat ja visionäärit voisivat yhdessä rakentaa puitteita ja määritellä tavoitteita. EU:n toiminta on nykyisellään niin hierarkista, monimutkaista ja kaukana arjesta, että itse toimijat haluavat pysyä siitä mahdollisimman etäällä. Tervon mukaan mahdollisuus osallistua oikeasti ja tulla kuulluksi varmasti lisäisi paljon kaivattuja innovaatioita. Komissio ja asiantuntijat voisivat itse näyttää esimerkkiä, miten sujuu oppimisyhteisön interaktiivinen yhteistyö ja informaali oppiminen.

Mistä tuli mieleeni pari vuotta sitten suunniteltu eurooppalainen tutkimushanke, jonka perustana oli juurikin verkossa tapahtuva sosiaalinen innovointi. Pohdimme tallaisen työkalun tarpeellisuutta erilaisissa työyhteisöissä ja useammankin kerran joku aina mainitsi Euroopan komission hyväksi pilottikohteeksi. Mutta ei kai sitä ideaa sitten tohdittu rahoittajalle esittää...

eLearning-asiantuntijat vaativat anarkiaa

Tervehdys kaikille e-oppimisen harrastajille. Täällä sitä taas ollaan koordinoimassa klusteria. Ajattelin orientoitua aiheeseen tutustumalla heinäkuussa pidetyn eLearning-konferenssin ohjelmaan ja esityksiin. En päässyt paikalle, eikä osallistujaluettelon mukaan kovi moni muukaan Suomen kesästä nauttiva. Muutamista konferenssiblogeista päätelleen emme missanneet paljon. Tällaisissa tapahtumissa on kyllä innostunutta yhteenkuuluvuuden tunnelmaa ja samanmielisyyttä asian tärkeydestä ja tavoitteista, mutta muutamat terävät huomiot, analyysi ja selvät tutkimustulokset jäävät kuulematta ja hyödyntämättä, koska tuli taas valittua väärä rinnakkaissessio.

Konferenssin aikainen ja jälkeinen blogikeskustelu auttaa asiaa. Jere Majava ja Timo Tervo vetävät kommenteissaan yhteen joitakin keskeisiä ajatuksia.

Konferenssin teemat olivat digitaalinen lukutaito, oppimisen tutkimus ja innovaatiot sekä elinikäinen oppiminen. Ilmeisen paljon keskustelu kiersi informaalin oppimisen ympärillä - paljon käsitteenmäärittelyä lähemmäksi ei kuitenkaan päästy. Laveasti muotoillen se on taitoa selviytyä monimutkaisessa maailmassa. Konferenssiesityksissä esiteltiin sähköisiä, sosiaalisia työkaluja, jotka saavat ihmiset innostumaan ja ottamaan vastuuta oppimisestaan, ja pohdittiin, miten niillä voisi edistää myös kouluoppimista. Väittelyä syntyi siitä, mikä on virtuaalmaailmojen ja informaalin oppimisen paikka koulussa ylipäänsä, ja olemmeko virallistamassa informaalia oppimista vai epävirallistamassa kouluopetusta.


Teemu Arinan esitystä Social web in support of informal learning kehuttiin ja onneksi se on kuultavissa edelleen. Arina perustelee, miksi oppimista, osaamista ja ongelmaratkaisua pitäisi tarkastella verkostomaisena monen ihmisen yhteistyönä.

Hierarkinen koulutusmalli kursseineen perustuu järjestykselle, kontrollille, suunnittelulle ja tiedon jakamiselle. Verkostomaisessa ajattelussa ideaali on ekosysteemi, joka on päällepäin epäselvä, jopa kaaoottinen, sopeutumista vaativa ja yhteiseen tiedonrakentamiseen perustuva oppimisympäristö. Myös oppiminen muuttuu lukujärjestyksen mukaisesta tehtävien suorittamisesta monien asioiden ja suhteiden yhtäaikaiseen seuraamiseen ja oppimiseen. Tietoa hankitaan kun sitä tarvitaan.

Oppimisessa kyse ei ole vain sisällöstä vaan sosiaalista suhteista. Tieto ei rajoitu omaan pääkoppaan vaan sosiaalisen verkon kautta muidenkin ihmisten tieto on käytettävissä. Blokien ja wikien myötä Internetiin on kehittymässä uutta sosiaalista toimintaa, joka tuo sen lähemmäksi alkuperäistä ideaansa. Oppiakseen asian juuri kuultua, nähtyä tai luettua täytyy pohtia, ja ajatusten jakaminen muiden kanssa blokeissa ja wikeissä on mitä parhain tapa oppia.

IT:n rooli organisaatioissa pitää mieltää uudella tavalla. Teknologiakeskusten ja tietokantojen sijaan keskiössä pitää olla ihmisten vuorovaikutus. Informaatio on vain sivutuote. Arina saarnaa hajauttamisen ja avoimuuden puolesta: nuoret ihmiset haluavat tietoa, mutta omassa ympäristössään.

Arina rakentaa henkilökohtaisen, oppimisympäristön mallia, jossa ei ole organisaation kontrollia hävittämässä motivaatiota oppimiseen. Näiden kahden yhdistämisestä konferenssissa keskusteltiinkin paljon. Jos väitteet nykynuorison virtuaalisuudesta ja multitasking-luovuudesta pitävät paikkansa, alkanee yhdistymistä väistämättä pikku hiljaa tapahtua.

Myös perinteisellä koulunkäynnillä on puolustajansa. Henkilökohtaisiin oppimisympäristöihinsä eksyneet oppijat alkavat vaatia vanhoja hyviä tapoja kunniaan: luovuus ja innovaatio vaativat keskittymiskykyä ja tilanteen hallintaa ja yhteiskunta edes jotain järjestystä!