eLearning-asiantuntijat vaativat anarkiaa

Tervehdys kaikille e-oppimisen harrastajille. Täällä sitä taas ollaan koordinoimassa klusteria. Ajattelin orientoitua aiheeseen tutustumalla heinäkuussa pidetyn eLearning-konferenssin ohjelmaan ja esityksiin. En päässyt paikalle, eikä osallistujaluettelon mukaan kovi moni muukaan Suomen kesästä nauttiva. Muutamista konferenssiblogeista päätelleen emme missanneet paljon. Tällaisissa tapahtumissa on kyllä innostunutta yhteenkuuluvuuden tunnelmaa ja samanmielisyyttä asian tärkeydestä ja tavoitteista, mutta muutamat terävät huomiot, analyysi ja selvät tutkimustulokset jäävät kuulematta ja hyödyntämättä, koska tuli taas valittua väärä rinnakkaissessio.

Konferenssin aikainen ja jälkeinen blogikeskustelu auttaa asiaa. Jere Majava ja Timo Tervo vetävät kommenteissaan yhteen joitakin keskeisiä ajatuksia.

Konferenssin teemat olivat digitaalinen lukutaito, oppimisen tutkimus ja innovaatiot sekä elinikäinen oppiminen. Ilmeisen paljon keskustelu kiersi informaalin oppimisen ympärillä - paljon käsitteenmäärittelyä lähemmäksi ei kuitenkaan päästy. Laveasti muotoillen se on taitoa selviytyä monimutkaisessa maailmassa. Konferenssiesityksissä esiteltiin sähköisiä, sosiaalisia työkaluja, jotka saavat ihmiset innostumaan ja ottamaan vastuuta oppimisestaan, ja pohdittiin, miten niillä voisi edistää myös kouluoppimista. Väittelyä syntyi siitä, mikä on virtuaalmaailmojen ja informaalin oppimisen paikka koulussa ylipäänsä, ja olemmeko virallistamassa informaalia oppimista vai epävirallistamassa kouluopetusta.


Teemu Arinan esitystä Social web in support of informal learning kehuttiin ja onneksi se on kuultavissa edelleen. Arina perustelee, miksi oppimista, osaamista ja ongelmaratkaisua pitäisi tarkastella verkostomaisena monen ihmisen yhteistyönä.

Hierarkinen koulutusmalli kursseineen perustuu järjestykselle, kontrollille, suunnittelulle ja tiedon jakamiselle. Verkostomaisessa ajattelussa ideaali on ekosysteemi, joka on päällepäin epäselvä, jopa kaaoottinen, sopeutumista vaativa ja yhteiseen tiedonrakentamiseen perustuva oppimisympäristö. Myös oppiminen muuttuu lukujärjestyksen mukaisesta tehtävien suorittamisesta monien asioiden ja suhteiden yhtäaikaiseen seuraamiseen ja oppimiseen. Tietoa hankitaan kun sitä tarvitaan.

Oppimisessa kyse ei ole vain sisällöstä vaan sosiaalista suhteista. Tieto ei rajoitu omaan pääkoppaan vaan sosiaalisen verkon kautta muidenkin ihmisten tieto on käytettävissä. Blokien ja wikien myötä Internetiin on kehittymässä uutta sosiaalista toimintaa, joka tuo sen lähemmäksi alkuperäistä ideaansa. Oppiakseen asian juuri kuultua, nähtyä tai luettua täytyy pohtia, ja ajatusten jakaminen muiden kanssa blokeissa ja wikeissä on mitä parhain tapa oppia.

IT:n rooli organisaatioissa pitää mieltää uudella tavalla. Teknologiakeskusten ja tietokantojen sijaan keskiössä pitää olla ihmisten vuorovaikutus. Informaatio on vain sivutuote. Arina saarnaa hajauttamisen ja avoimuuden puolesta: nuoret ihmiset haluavat tietoa, mutta omassa ympäristössään.

Arina rakentaa henkilökohtaisen, oppimisympäristön mallia, jossa ei ole organisaation kontrollia hävittämässä motivaatiota oppimiseen. Näiden kahden yhdistämisestä konferenssissa keskusteltiinkin paljon. Jos väitteet nykynuorison virtuaalisuudesta ja multitasking-luovuudesta pitävät paikkansa, alkanee yhdistymistä väistämättä pikku hiljaa tapahtua.

Myös perinteisellä koulunkäynnillä on puolustajansa. Henkilökohtaisiin oppimisympäristöihinsä eksyneet oppijat alkavat vaatia vanhoja hyviä tapoja kunniaan: luovuus ja innovaatio vaativat keskittymiskykyä ja tilanteen hallintaa ja yhteiskunta edes jotain järjestystä!