12.4.07

Puhetta oppimisesta

Tampereen eOppimisen klusteri tarjoaa 19.-20.4.2007 ITK-studiossa (A11) keskustelufoorumin, jossa kohtaavat tulevaisuuden kuvitelmat ja arkipäivän realismi. Sisältö muotoutuu osallistujien kiinnostuksen mukaan. Asiantuntijat, harrastajat ja epäilijät haastavat tuttuja kollegojansa ja kaikkia konferenssivieraita osallistumaan keskusteluun.

KUTSUMME SINUT

vaihtamaan kokemuksia ja mielipiteitä verkko-opetuksen käytännöistä ja oppimisen tulevaisuuden visioista.

Torstaina studiossa puhutaan tästä:

klo 11.15 Anne-Maritta Tervakari kysyy, mikä on laadukkuutta

klo 12.15 Sirpa Sepponen tarjoilee opettajille lattea virtuaalikahvilasta

klo 12.45 Jussi Hannunen esittää ajatuksia opettajan tuottavuudesta

klo 13.30 Mikko Ahonen pohtii, voiko omaa luovuuttaan kehittää e-portfolioiden ja blogien avulla

klo 14.15 Jukka Huhtamäki kutsuu opettajat ja oppilaat sisällöntuottajista sovelluskehittäjiksi: Irti tekniikan ikeestä!

klo 15.15 Ossi Nykänen kertoo, mihin tarvitaan web-standardeja opetuksessa


Muina aikoina ja perjantaina koko päivän olet tervetullut pitämään oman alustuksen mistä vain aiheesta!

- esitä kysymys tai huolenaiheesi - ota kantaa- tule kuuntelemaan - tule haastamaan, väitä vastaan - kerro tarinasi - mistä olet innostunut? - mikä rassaa? - mitä opit tänään?

Sana on vapaa! Aiheen avaukseen voi käyttää max. 10 min, mutta sen jälkeen keskustelu saa jatkua niin kauan kuin asiaa aiheesta riittää. Keskustelun teemat ja parhaat palat kirjataan tähän blogiin, jota voi seurata ja kommentoida myös konferenssin ulkopuolella.

Tervetuloa!

2 kommenttia:

AnneMaritta kirjoitti...

Mikä on laadukkuutta?

Mikä tekee verkko-opetuksesta laadukkaan? Takaako oppimisympäristön tai informaatioteknologian viimeisimpien innovaatioiden käyttö laadukkaan opiskelukokemuksen? Tulisiko opiskelijoille tarjota mahdollisuus ubiikkiin opiskeluun mistä vain ja milloin vain? Ovatko multimedia ja pelimäisyys laadukkaan oppimateriaalin tunnusmerkkejä? Pitäisikö panostaa opiskelijoiden ohjaukseen ja palautteen antamiseen? Vai pitäisikö tukeutua sosiaalisen median ratkaisuihin oppimisen ja osaamisen kehittämisen tukena? Entä miten vastata ”nettisukupolven” opiskelijoiden laatuvaatimuksiin?

Yksinkertaisia vastauksia ei ole olemassa. Taustoiltaan erilaiset opiskelijat kokevat samankin verkko-opetuskokonaisuuden eri tavoin. Mikä yhdelle on laadukkuutta, ei välttämättä ole laadukkuutta toiselle. Tampereen teknillisen yliopiston hypermedialaboratoriossa on tutkittu opiskelijoiden käsityksiä verkko-opetuksen laadukkuudesta sekä etsitty vastauksia kysymykseen mistä laatu opiskelijoiden mielestä muodostuu.

Tervetuloa keskustelemaan aiheesta to 19.4.07 klo 11.30 Tampereen eOppimisen ”Puhetta oppimisesta” foorumille.

Ossi kirjoitti...

Mihin tarvitaan web-standardeja opetuksessa?

Tietoteknisten sovellusten käyttäminen on toisinaan hankalaa. Vielä hankalampaa on kehittää uusia sovelluksia järkevästi. Korkeatasoisessa tietotekniikan opetuksessa pulmat vielä kertautuvat; tällöin tavoitteena on sopiva suhde teoreettista ymmärrystä, aihepiirin "lukeneisuutta", tekniikoiden sisälukutaitoa, oikeaa asennetta uuden oppimiseen sekä erilaisissa työtehtävissä tarvittavia taitoja. Opettajan näkökulmasta haaste on opettaa nopeasti kehittyvältä alalta jotakin joka paitsi palvelee oppijan tarpeita tässä ja nyt, tarjoaa myös tietotaitoa ja eväitä osaamisen syventämiselle työelämässä, kenties usean vuoden päästä. (Pitää tietenkin muistaa, että ammattilaisen osaamis-/koulutustaustaan pitää toki kuulua muutakin kuin esim. pelkkää tietotekniikkaa.)

Eräs käytännöllinen ratkaisu opetuksen haasteeseen on opettaa (esim.) paitsi aihepiirin yleistä teoriaa ("tieteen näkökulma") ja sovelluksia ("yksittäisen yrityksen näkökulma"), myös alan teknisiä standardeja ("teollisuuden näkökulma"). Erityisesti, kolmatta em. osa-aluetta, (hyviä) standardeja ei sovi väheksyä; standardit kun kiteyttävät sovellusalueen keskeistä ja pitkäjänteistä osaamista. Standardointi on myös konkreettinen tapa "nähdä" eri aikojen muotivirtausten ja muotitermien läpi, niin tieteen kuin yksittäisten yritystenkin näkökulmaa täydentäen.

Web-standardien ymmärtämisen merkitys korostuu tietenkin aloilla, joiden tehtävät liittyvät Internet-sovelluksiin; tällöin on esim. tarkoituksenmukaista opettaa mm. World Wide Consortiumin (W3C, ks. http://www.w3c.tut.fi/) standardoimaa tekniikkaa. Koulutuksen painotuksesta riippuen, valittavia näkökulmia riittää kuitenkin taas (lähes) vaivaksi asti: yrityksen teknologiajohtajan näkökulmasta ja saavutettavuuden ammattilaisesta aina sovelluskehittäjään ja teknisen kirjoittajaan asti. Koska kukaan ei voi yksin osata kaikkea, tarvitaan vielä esimerkiksi myös tiimityön jaloja taitoja.

No, vaikka yo. opetuksen kolmikannan teesi hyväksyttäisiinkin (ja miksikäs ei :-), on edessä toki vielä paljon haasteita. Näistä vähäisin ei ole se klassinen, eli kiteyttäminen ja "oleellisen" poimiminen nopeasti kasvavan tietomassan seasta. Ja koska elävästä elämästä on kyse, eivät ne standarditkaan ole aina niin suoraviivaisesti omaksuttavissa, vai mitä?

P.S. Lisää aiheesta Tampereen eOppimisen klusterin ITK-studiossa.