Kuvaus: Työpajassa suunniteltiin alustuksen pohjalta sulautuvan ja linjakkaan opetuksen periaatteet huomioiden toteutus yliopistopedagogiikan opetukseen.
Ajatuksia: Linjakas opetus: (Constructive allignment) John Biggs: (http://www.johnbiggs.com.au/constructive_alignment.html )
Keskeisenä ajatuksen on, että tavoitteet, sisällöt, opetusmenetelmät, oppimistehtävät, arviointimenetelmät tukevat toisiaan ja ovat linjassa keskenään.
Toisin sanoen: Arvioinnilla tulee mitata tavoitteita. Jos tavoitteeksi asetetaan esim. yhteisöllinen työskentely, täytyy tämä myös huomioida arvioinnissa. Opiskelijat oivat usein arviointiorientoituneita, eli katsovat heti, mistä kurssin suoritusta arvioidaan ja mistä saa pisteitä. Jos arvioidaan vain tulosta eli esim. yhdessä tuotettua raporttia, se tehdään mahdollisimman pienellä vaivalla, eli vaikka jakamalla se osiin opiskelijoiden kesken. Jos taas arvioinnissa korostetaan ryhmän vuorovaikutusta, dialogia ja toimintaa, niin silloin siihen myös panostetaan.
26.3.10
Satu Jalonen, Merja Bauters: Verkkoteknologia tietokäytäntöjen kehittämisessä yliopiston semiotiikan metodologia-kurssilla
Kuvaus: ”Kurssi perehdyttää semiotiikan tutkimuksen tekemisen perusteisiin kuten kysymysten asetteluun, teorian ja soveltamisen/analyysin suhteeseen, lähteiden kriittiseen arviointiin semiotiikan erityispiirteiden kannalta sekä siihen miten erilaisia lähteitä käytetään eri tarkoituksiin (esimerkiksi tapauskohtaisissa analyyseissa). Kurssi pyrkii käytännön työn kautta tutustuttamaan tutkimuksen tekemisen kehittyviin käytäntöihin. Kurssi noudatti tutkivan oppimisen mallia, joka pohjaa ns. trialogisen oppimisen teoriaan. Kurssi lähti liikkeelle opiskelijaparien asettamista kysymyksistä, lopputuotoksena oli opiskelijoiden laatima kirjallinen raportti itse valitusta kulttuurisesta kohteesta. Kurssilla käytettiin avoimena verkkoympäristönä Knowledge Practices Environment (KPE) -työkalua, jonka työkaluja opiskelijat käyttivät hyväksi kirjoittamisessa, kommentoinnissa, ideoiden tuottamisessa sekä materiaalien jakamisessa.”
Ajatuksia: KPE-ympäristö näytti todella monimutkaiselta muihin oppimisympäristöihin verrattuna, sillä kaikki viestit, dokumentit ym. olivat ryppäinä tai käsitekartan muodossa visuaalisesti esitettynä. Toisaalta juuri visuaalinen esittäminen ja käsitteiden yhteys toisiinsa oli esittäjien mielestä ympäristön etu muihin. Ympäristö on vielä kehittämisen alla. Mielenkiintoista kurssin toiminnassa oli arviointiprosessi, jossa opiskelijat saivat kommentoida opettajan antamaa arviointia, ja antaa oman vastineensa ja selityksensä toiminnasta. Tämä siksi, että paljon toimintaa tapahtuu verkon ulkopuolella tai tavoilla, jotka eivät ole opettajan nähtävissä. Näin ollen arvionnista neuvottelu antoi oikeudenmukaisen tuloksen.
Ajatuksia: KPE-ympäristö näytti todella monimutkaiselta muihin oppimisympäristöihin verrattuna, sillä kaikki viestit, dokumentit ym. olivat ryppäinä tai käsitekartan muodossa visuaalisesti esitettynä. Toisaalta juuri visuaalinen esittäminen ja käsitteiden yhteys toisiinsa oli esittäjien mielestä ympäristön etu muihin. Ympäristö on vielä kehittämisen alla. Mielenkiintoista kurssin toiminnassa oli arviointiprosessi, jossa opiskelijat saivat kommentoida opettajan antamaa arviointia, ja antaa oman vastineensa ja selityksensä toiminnasta. Tämä siksi, että paljon toimintaa tapahtuu verkon ulkopuolella tai tavoilla, jotka eivät ole opettajan nähtävissä. Näin ollen arvionnista neuvottelu antoi oikeudenmukaisen tuloksen.
Taina Joutsenvirta: Uudistusta tiedekuntatentteihin verkkotentin avulla
Kuvaus: ”Verkkotentti pidetään lauantaisin Helsingin yliopiston Moodle oppimisympäristössä. Verkkotentti pidetään lauantaisin Helsingin yliopiston Moodle oppimisympäristössä. Nykyiset tiedekuntatenttikäytännöt harjaannuttavat opiskelijat sellaisiin käytäntöihin, joihin hän ei työtehtävissään törmää. Samalla kun tenttien toimintamuotoa muutetaan, on myös muutettava tentin sisältöä eli tentin kysymystyyppejä vastamaan uudenlaisia toimintamuotoja. Tenttikysymykset ovat soveltavia tenttikysymyksiä. Tentissä voi käyttää kirjallisuutta, tietoverkkoa, luentomuistiinpanoja ym. materiaalia. ”
Ajatuksia: Opettajia ei oltu millään tavalla neuvottu soveltuvien kysymysten laatimiseen, eivätkä hekyllä sellaista apua kokeneet kaipaavansa. Kuitenkin juuri tämä puoli on yleensä se ongelma. On helppo ottaa kysymys kirjan sivulta ja pyytää luettelemaan kirjassa esitellyt asiat. Soveltavan, sisällön oppimista ja sen soveltamista, mittavan kysymyksen laatiminen on huomattavasti vaikeampaa. Uudet tenttikäytännöt mahdollistaisivat muutoksen myös tässä. Jos tavoitteet muutetaan osaamisperustaisiksi, tulisi sitä myös arvioida. Myöskään palautetta ei annettu tässä esimerkissä verkon kautta. Sähköiset tentit voivat muuttaa paljon arviointikäytäntöjä. Nythän kirjatenteistä saa sanallista palautetta ainoastaan menemällä sitä henkilökohtaisesti tentaattorilta vaatimaan. Muutamakin lause tentistä sähköpostiin toimitettuna voi auttaa parantamaan vastauksia seuraavalla kerralla. Jos ei koskaan kerrota mikä vastauksessa oli vikana, on suoritusta vaikea parantaa.
Ajatuksia: Opettajia ei oltu millään tavalla neuvottu soveltuvien kysymysten laatimiseen, eivätkä hekyllä sellaista apua kokeneet kaipaavansa. Kuitenkin juuri tämä puoli on yleensä se ongelma. On helppo ottaa kysymys kirjan sivulta ja pyytää luettelemaan kirjassa esitellyt asiat. Soveltavan, sisällön oppimista ja sen soveltamista, mittavan kysymyksen laatiminen on huomattavasti vaikeampaa. Uudet tenttikäytännöt mahdollistaisivat muutoksen myös tässä. Jos tavoitteet muutetaan osaamisperustaisiksi, tulisi sitä myös arvioida. Myöskään palautetta ei annettu tässä esimerkissä verkon kautta. Sähköiset tentit voivat muuttaa paljon arviointikäytäntöjä. Nythän kirjatenteistä saa sanallista palautetta ainoastaan menemällä sitä henkilökohtaisesti tentaattorilta vaatimaan. Muutamakin lause tentistä sähköpostiin toimitettuna voi auttaa parantamaan vastauksia seuraavalla kerralla. Jos ei koskaan kerrota mikä vastauksessa oli vikana, on suoritusta vaikea parantaa.
Pekka Liedes: Second life ympäristön hyödyntäminen opetuksessa: Case Vaasan AMK
Kuvaus: ”Vaasan AMK:ssa on syksyllä 2008 käynnistynyt Virtuaaliopetuksen pilotointi SecondLife-projekti. Projektin toteutuksesta vastaa Tekniikan ja liikenteen tietotekniikan osasto. Tämän projektin tavoitteen on testata 3D virtuaalimaailman soveltuvuutta opetukseen. Projektin aikana on toteutettu Second Life saari, jossa voidaan järjestää erilaisia opetuskokeiluja. Esiteltävät caset: Matkailun hankeharjoitus, Liike- ja teollisuusrakentamisen opintojakso sekä Sosiaalialan turvallisuustalo. ”
Ajatuksia: Restonomit ja rakennustekniikan opiskelijat rakensivat simulaatioita ja malleja Second Lifeen. Käytön oppiminen ei tuottanut ongelmaa, ja ympäristö tuntui useille olevan motivoiva ja innostava. Kuitenkin rakennustekniikan opiskelijoille Second lifen rakennusmahdollisuudet olivat ihan liian kehittymättömät verrattuna ohjelmiin, joita heillä muuten on käytössä. Miksi sitten käyttää juuri second lifea simulaatioiden rakentamiseen? Yhteisöllisyyden kokemus on aivan eri kuin ohjelmissa, joita käytetään yksin koneelta. Tässä ollaan konkreettisesti yhteisönä neuvottelemassa ja rakentamassa. Tätä ei suunnitteluohjelmat mahdollista.
Esityksessä tuli esille muutenkin keskeinen kysymys koko Second Lifen hyödyntämisestä opetuksesta: Jos tärkeää on läsnäolon tunne, niin SL voittaa siinä kaikki verkko-opetuksen sovellukset. Keskustelufoorumilla tai edes chatissa ei ikinä saada niin vahvaa tunnetta läsnäolosta, kuin silloin kun toisen opiskelijan Avatar seisoo edessäsi ja puhuu sinulle tai oma avataresi istuu konkreettisesti muiden vieressä seuraamassa opetusta. Jos läsnäolon tunteella ei ole merkitystä, niin muut kommunikointimuodot verkossa käyvät yhtä hyvin. Esityksessä korostettiin myös sitä, että mitkään kurssit tai koulutus virtuaaliympäristöistä ei voi avata asiaa yhtä hyvin kuin oma kokemus. Menkää siis itse kokeilemaan ja osallistukaa johonkin tilaisuuteen second lifessa.
Ajatuksia: Restonomit ja rakennustekniikan opiskelijat rakensivat simulaatioita ja malleja Second Lifeen. Käytön oppiminen ei tuottanut ongelmaa, ja ympäristö tuntui useille olevan motivoiva ja innostava. Kuitenkin rakennustekniikan opiskelijoille Second lifen rakennusmahdollisuudet olivat ihan liian kehittymättömät verrattuna ohjelmiin, joita heillä muuten on käytössä. Miksi sitten käyttää juuri second lifea simulaatioiden rakentamiseen? Yhteisöllisyyden kokemus on aivan eri kuin ohjelmissa, joita käytetään yksin koneelta. Tässä ollaan konkreettisesti yhteisönä neuvottelemassa ja rakentamassa. Tätä ei suunnitteluohjelmat mahdollista.
Esityksessä tuli esille muutenkin keskeinen kysymys koko Second Lifen hyödyntämisestä opetuksesta: Jos tärkeää on läsnäolon tunne, niin SL voittaa siinä kaikki verkko-opetuksen sovellukset. Keskustelufoorumilla tai edes chatissa ei ikinä saada niin vahvaa tunnetta läsnäolosta, kuin silloin kun toisen opiskelijan Avatar seisoo edessäsi ja puhuu sinulle tai oma avataresi istuu konkreettisesti muiden vieressä seuraamassa opetusta. Jos läsnäolon tunteella ei ole merkitystä, niin muut kommunikointimuodot verkossa käyvät yhtä hyvin. Esityksessä korostettiin myös sitä, että mitkään kurssit tai koulutus virtuaaliympäristöistä ei voi avata asiaa yhtä hyvin kuin oma kokemus. Menkää siis itse kokeilemaan ja osallistukaa johonkin tilaisuuteen second lifessa.
Taina Joutsenvirta: Yliopistopedagogiikkaa sulautuvasti
Kuvaus: "Kurssilla käytettiin kolmea verkkoalustaa: kurssin verkkosivut olivat kaikille avoimessa wikissä, opiskelijoiden oppimistehtävät julkaistiin jokaisen opiskelijan omassa blogissa ja kurssin verkkokeskustelut käytiin Blackboard -ympäristössä. Kurssi oli melko perinteinen sulautuva kurssi, eli siinä lähi- ja verkkojaksot jaksottuivat peräkkäin. Uutta oli se, että kaikille opiskelijoille perustettiin oma blogi, jossa he julkaisivat oppimistehtävänsä. Näin kaikki tehtävät olivat avoimesti kaikkien kurssilaisten luettavissa. Toisaalta opiskelijoiden yksityisyys taattiin sillä, että osallistujien blogilista löytyi suljetulta blackboard -alueelta. Opiskelijoilla oli myös mahdollisuus julkaista tehtävä salasana -suojattuna."
Ajatuksia: MIksi blogi? Miksi ei suljetusti oppimisympäristössä, jos kerta salasanasuojaus oli mahdollistettu? Blogissa on hienoa se, että se antaa opiskelijalle tuntee siitä, että hän omistaa opiskeluprosessinsa ihan eri tavalla, kun vain opettajalle palautetut yksittäiset kirjoitustehtävät. Teksteihin suhtaudutaan päiväkirjanomaisesti. Teksti on tyyliltään enemmän omaa ajattelua esille tuovaa, kuin suorittamiseen tähtäävää, kuten usein oppimistehtävissä. Mukana on myös ajatus siitä, että oppiminen ei pääty tehtävän myötä, vaan saat arvokkaan kokoelman omia kirjoituksia ja jotain näkyvää oppimisestasi. Tämän saman huomasin TieVie -paikallisryhmässämme, jotka rakensivat portfolionsa blogiin tai verkkosivujen muotoon. He olivat ylpeitä omasta tuotoksestaan ja teksteistään, jotka karttuivat oppimisprosessin myötä. Tätä ei olisi saavutettu, jos he olisivat lähettäneet tekstejään yksitellen palautuksina opettajalle. Vaikka kommentteja ei tulisikaan, sisältää blogi kuitenkin ajatuksen siitä, että oma ajattelu tehdään näkyväksi. Tämä opetusmuoto soveltuu mainiosti sellaiselle oppijalle, joka oppii asiat kirjoittamalla ne itse omin sanoin. Avoimeen verkkoon tehdyt tehtävät nostavat yleensä myös niiden tasoa.
Tässä esimerkissä ei oltu huomioitu ollenkaan tekstien säilyttämistä, eli mitään kopioita opiskelijoiden teksteistä ei opettaja säilyttänyt mihinkään. Tämä ei olisi mahdollista normaalien opetuskurssien kohdalla, jossa arvioinnin perusteena käytetyt suoritukset on tallennettava vähintään puoli vuotta.
Ajatuksia: MIksi blogi? Miksi ei suljetusti oppimisympäristössä, jos kerta salasanasuojaus oli mahdollistettu? Blogissa on hienoa se, että se antaa opiskelijalle tuntee siitä, että hän omistaa opiskeluprosessinsa ihan eri tavalla, kun vain opettajalle palautetut yksittäiset kirjoitustehtävät. Teksteihin suhtaudutaan päiväkirjanomaisesti. Teksti on tyyliltään enemmän omaa ajattelua esille tuovaa, kuin suorittamiseen tähtäävää, kuten usein oppimistehtävissä. Mukana on myös ajatus siitä, että oppiminen ei pääty tehtävän myötä, vaan saat arvokkaan kokoelman omia kirjoituksia ja jotain näkyvää oppimisestasi. Tämän saman huomasin TieVie -paikallisryhmässämme, jotka rakensivat portfolionsa blogiin tai verkkosivujen muotoon. He olivat ylpeitä omasta tuotoksestaan ja teksteistään, jotka karttuivat oppimisprosessin myötä. Tätä ei olisi saavutettu, jos he olisivat lähettäneet tekstejään yksitellen palautuksina opettajalle. Vaikka kommentteja ei tulisikaan, sisältää blogi kuitenkin ajatuksen siitä, että oma ajattelu tehdään näkyväksi. Tämä opetusmuoto soveltuu mainiosti sellaiselle oppijalle, joka oppii asiat kirjoittamalla ne itse omin sanoin. Avoimeen verkkoon tehdyt tehtävät nostavat yleensä myös niiden tasoa.
Tässä esimerkissä ei oltu huomioitu ollenkaan tekstien säilyttämistä, eli mitään kopioita opiskelijoiden teksteistä ei opettaja säilyttänyt mihinkään. Tämä ei olisi mahdollista normaalien opetuskurssien kohdalla, jossa arvioinnin perusteena käytetyt suoritukset on tallennettava vähintään puoli vuotta.
Yleisluennot : Dziuban , Matikainen
Chuck Dziuban: The university of Central Florida
Dziuban esitteli kolmivaiheisen mallin sulautuva opetuksen käyttöön:
• Enabling Blends (Access) Parannetaan saavutettavuutta ja parannetaan osallistumismahdollisuuksia teknologian avulla
• Enhancing Blends (Incremental pedagogy) laajennetaan opetusmuotojen mahdollisuuksia teknologiaa hyödyntäen
• Transforming Blends (paradigm shift) Toimimisen mallin muutos. Muutetaan opetusta opiskelijalähtöiseksi ja otetaan käyttöön teknologiaa, jota opiskelijat käyttävät muutenkin
Dziuban on tutkinut sulautuva opetuksen vaikuttavuutta. Miten arvioida ja todeta sulautuvan opetuksen vaikuttavuutta ja onnistumista: Kriteerit, saavutettavuus, tehokkuus, opiskelijatyytyväisyys, laitoksen tyytyväisyys, tuloksellisuus,eivät yksinään kerro kaikkea onnistumisesta. Dziubanin esityksiä ja tutkimuksia: http://rite.ucf.edu/presentations.htm
Dziuban kysyi esityksessään, että miksi erottaa luokan ulkopuolella oleva tapa toimia ja teknologia opetuksesta, kun voi hyödyntää niitä. Näin luokka laajenee seinien ulkopuolelle. Dziuban vitsaili varsin osuvasti, että hänen huomionsa mukaan kukaan ei pitänyt lähiopetusta niin ideaalina ja täydellisenä opetusmuotona, ennen kuin verkko-opetus tuli vaihtoehdoksi. Nyt lähiopetus on jotain tavoittelemisen arvoista ja nostettu usein jalustalle, vaikka kyse ei ole muodosta, vaan molempia voi tehdä hyvin tai huonosti.
Janne Matikainen: Sulauttaako sosiaalinen media opetuksen?
Janne Matikainen pohti esityksessään miten sosiaalinen media muuttaa opetuksen käytäntöjä, ja mistä näkökulmasta sosiaalisen median käyttöä voidaan tarkastella.
Matikainen esitti kaksi tarkastelutapaa: Sosiaalinen media oppimisessa välineenä (didaktinen näkökulma) tai tilana ja oppimisympäristönä (pedagoginen näkökulma)
Välinenäkökulma on hyvin käytännöllinen ja lähinnä opetuksen järjestämiseen liittyvät kysymykset korostuvat. Pedagoginen näkökulma korostaa oppimisympäristöä, jossa eri elementit sulautuvat oppimisympäristöksi. Mitä voi ”sulauttaa” keskenään? Matikaisen mukaan tietoa ja toimintaa, opetuksen metodit, verkko-opetusta ja lähiopetusta, yhdessä opiskelua ja itseohjautuvaa oppimista, koulutusta ja työssäoppimista.
Ajatuksia yleisluennoista:
Molemmissa puheenvuoroissa nousi ohimennen esille Marc Prenskyn (http://www.marcprensky.com/) käyttämä jaottelu ”Digital Natives, Digital Immigrants” . Internetin aikakaudella syntyneille sosiaalinen media ja teknologia toimii helpommin oppimisympäristönä ja tilana, kun taas tätä aikakautta aiemmin syntyneille (vrt. sähkönatiivit) ”immigranteille” tekniikka on jotain, mitä käytetään. ”Immigranteille ” sosiaalinen media näyttäytyy työkaluina, joilla tehdään jotain, ”natiiveille” paikkana, jossa olla. Aiempi sukupolvi menee kouluun opiskelemaan, työpaikalle tekemään töitä. ”Diginatiiville” myös eri roolit sulautuvat helpommin, ja ovat vain identiteetin eri puolia. Sosiaalisen median kautta työ, vapaa-aika, opiskelu sulautuvat ”diginatiiveilla” yhdeksi tavaksi olla. Prenskyn jaottelussa ”immigrantit” voivat oppia käyttämään ja toimimaan verkon uusissa ympäristöissä, mutta eivät koskaan täysin omaksu kulttuuria kuten ”natiivit”. Tästä näkökulmasta nuoremman sukupolven opiskelijoista voi tuntua oudolta, miksi opiskellessa toimitaan eri tavalla kuin muualla: Miksi nämä toimintatavat eivät ole käytössä myös opiskeltaessa, ja miksi opiskelumaailma pidetään niin erillään muusta toimintaympäristöstä, eli sosiaalisesta mediasta.
Prenskyn jaottelua on kritisoitu liikaa ikää painottavaksi. Jos tämä ajattelu tuntuu vieraalta, voi tutustua David Whiten vastaavaan vertailuun Visitors vs Residents(vierailija/asukas): ks. havainnollinen video-esitys: http://blip.tv/file/2714106 (kiitos vinkistä Svärdin Päiville!)
Kokemus: Samoin kuin Prenskyn jaottelussa ”Vierailija” näkee sosiaalisen median ja teknologian työkalukokoelmana, ”asukas” tilana ja paikkana olla. Whiten jaottelu on hieno esitys ajattelutavasta mitä ihmisen identiteettiin sosiaalisen median käyttäjänä liittyy. Se ei ole niin mustavalkoinen, kuin Prenskyn, koska se korostaa, että voit olla eri alueilla ”vierailija” ja toisilla ”asukas”. Ammatillisesti voi olla tärkeä näkyä eri foorumeilla, ja olla ”asukas”, mutta taas vapaa-ajalla ei ole tärkeä olla eri foorumeilla. Voi siis tietoisesti erotella myös alueet, joilla verkossa toimii.
Identiteetistä ja yksityisyydestä: ”Vierailijat” näkevät facebookin ja muut verkostot egon pönkittämisenä, koska he korostavat vain työkalujen välinearvoa. ”Vierailija” uskoo, että näissä ympäristöissä ollaan juttelemassa outojen ihmisten kanssa ja hakemassa huomiota, eikä koe siihen tarvetta, mutta ”asukas” näkeekin välineet jo olemassa olevien suhteiden laajennuksena ja ylläpitomahdollisuutena. ”Asukkaalle” yksityisyydellä ei ole sellaista arvoa, kuin ”vierailijalle” eli ei ole mitään ongelmaa olla julkisesti läsnä. Näkyvyys on merkityksellistä. Identiteetti on kuin brändi, identiteettisi jatko. Ei siis mitenkään arvokasta olla piilossa ja säilyttää yksityisyys, vaan pikemminkin näkyä ja tulla tunnetuksi eri foorumeilla. Kun ”vierailija” kokee kiusallisena sen, että ammatilliset kontaktit sekoittuvat vapaa-ajan ystävien kanssa eri sovelluksissa, ei tämä näyttäydy mitenkään ongelmallisena ”asukkaasta”, joka kokee verkon nimenomaan yhteisönä, jossa on eritavalla sinuun liittyviä henkilöitä. White kuitenkin huomauttaa, että vaikka omaa näkyvyyttä osataan nostaa osallistumalla kaikenlaisille foorumeille ja viestimällä eri kanavilla, se ei tarkoita muuta kuin että osaat sen. Näkyvyys ei siis välttämättä kerro siitä mitä sinulla on sanottavaa.
Esimerkki: Mielenkiintoinen kokemus oli Second Lifessa tapahtuneesta opetuskokeilusta, jossa huomattiin, että opettaja, joka ei ollut asukas siinä ympäristössä, ei saanutkaan auktoriteettia siinä ympäristössä, koska niissä ympäristöissä asema täytyy ansaita näkyvyydellä ja kulttuurin ymmärtämisellä. Opiskelijat, ”asukkaat” siinä ympäristössä, kokivat ulkoa tulevat ”vierailijan” ristiriitaisena. Samassa ympäristössä taas paljon toimineen tutorin oli helppo saada kunnioitettu rooli ja auktoriteetti, koska hänen koettiin olevan sen kulttuurin jäsen, ”asukas”.
Näiden kahden ajattelutavan myötä myös omaa suhtautumista ja suhdettaan sosiaaliseen mediaan voi arvioida ja ymmärtää.
Dziuban esitteli kolmivaiheisen mallin sulautuva opetuksen käyttöön:
• Enabling Blends (Access) Parannetaan saavutettavuutta ja parannetaan osallistumismahdollisuuksia teknologian avulla
• Enhancing Blends (Incremental pedagogy) laajennetaan opetusmuotojen mahdollisuuksia teknologiaa hyödyntäen
• Transforming Blends (paradigm shift) Toimimisen mallin muutos. Muutetaan opetusta opiskelijalähtöiseksi ja otetaan käyttöön teknologiaa, jota opiskelijat käyttävät muutenkin
Dziuban on tutkinut sulautuva opetuksen vaikuttavuutta. Miten arvioida ja todeta sulautuvan opetuksen vaikuttavuutta ja onnistumista: Kriteerit, saavutettavuus, tehokkuus, opiskelijatyytyväisyys, laitoksen tyytyväisyys, tuloksellisuus,eivät yksinään kerro kaikkea onnistumisesta. Dziubanin esityksiä ja tutkimuksia: http://rite.ucf.edu/presentations.htm
Dziuban kysyi esityksessään, että miksi erottaa luokan ulkopuolella oleva tapa toimia ja teknologia opetuksesta, kun voi hyödyntää niitä. Näin luokka laajenee seinien ulkopuolelle. Dziuban vitsaili varsin osuvasti, että hänen huomionsa mukaan kukaan ei pitänyt lähiopetusta niin ideaalina ja täydellisenä opetusmuotona, ennen kuin verkko-opetus tuli vaihtoehdoksi. Nyt lähiopetus on jotain tavoittelemisen arvoista ja nostettu usein jalustalle, vaikka kyse ei ole muodosta, vaan molempia voi tehdä hyvin tai huonosti.
Janne Matikainen: Sulauttaako sosiaalinen media opetuksen?
Janne Matikainen pohti esityksessään miten sosiaalinen media muuttaa opetuksen käytäntöjä, ja mistä näkökulmasta sosiaalisen median käyttöä voidaan tarkastella.
Matikainen esitti kaksi tarkastelutapaa: Sosiaalinen media oppimisessa välineenä (didaktinen näkökulma) tai tilana ja oppimisympäristönä (pedagoginen näkökulma)
Välinenäkökulma on hyvin käytännöllinen ja lähinnä opetuksen järjestämiseen liittyvät kysymykset korostuvat. Pedagoginen näkökulma korostaa oppimisympäristöä, jossa eri elementit sulautuvat oppimisympäristöksi. Mitä voi ”sulauttaa” keskenään? Matikaisen mukaan tietoa ja toimintaa, opetuksen metodit, verkko-opetusta ja lähiopetusta, yhdessä opiskelua ja itseohjautuvaa oppimista, koulutusta ja työssäoppimista.
Ajatuksia yleisluennoista:
Molemmissa puheenvuoroissa nousi ohimennen esille Marc Prenskyn (http://www.marcprensky.com/) käyttämä jaottelu ”Digital Natives, Digital Immigrants” . Internetin aikakaudella syntyneille sosiaalinen media ja teknologia toimii helpommin oppimisympäristönä ja tilana, kun taas tätä aikakautta aiemmin syntyneille (vrt. sähkönatiivit) ”immigranteille” tekniikka on jotain, mitä käytetään. ”Immigranteille ” sosiaalinen media näyttäytyy työkaluina, joilla tehdään jotain, ”natiiveille” paikkana, jossa olla. Aiempi sukupolvi menee kouluun opiskelemaan, työpaikalle tekemään töitä. ”Diginatiiville” myös eri roolit sulautuvat helpommin, ja ovat vain identiteetin eri puolia. Sosiaalisen median kautta työ, vapaa-aika, opiskelu sulautuvat ”diginatiiveilla” yhdeksi tavaksi olla. Prenskyn jaottelussa ”immigrantit” voivat oppia käyttämään ja toimimaan verkon uusissa ympäristöissä, mutta eivät koskaan täysin omaksu kulttuuria kuten ”natiivit”. Tästä näkökulmasta nuoremman sukupolven opiskelijoista voi tuntua oudolta, miksi opiskellessa toimitaan eri tavalla kuin muualla: Miksi nämä toimintatavat eivät ole käytössä myös opiskeltaessa, ja miksi opiskelumaailma pidetään niin erillään muusta toimintaympäristöstä, eli sosiaalisesta mediasta.
Prenskyn jaottelua on kritisoitu liikaa ikää painottavaksi. Jos tämä ajattelu tuntuu vieraalta, voi tutustua David Whiten vastaavaan vertailuun Visitors vs Residents(vierailija/asukas): ks. havainnollinen video-esitys: http://blip.tv/file/2714106 (kiitos vinkistä Svärdin Päiville!)
Kokemus: Samoin kuin Prenskyn jaottelussa ”Vierailija” näkee sosiaalisen median ja teknologian työkalukokoelmana, ”asukas” tilana ja paikkana olla. Whiten jaottelu on hieno esitys ajattelutavasta mitä ihmisen identiteettiin sosiaalisen median käyttäjänä liittyy. Se ei ole niin mustavalkoinen, kuin Prenskyn, koska se korostaa, että voit olla eri alueilla ”vierailija” ja toisilla ”asukas”. Ammatillisesti voi olla tärkeä näkyä eri foorumeilla, ja olla ”asukas”, mutta taas vapaa-ajalla ei ole tärkeä olla eri foorumeilla. Voi siis tietoisesti erotella myös alueet, joilla verkossa toimii.
Identiteetistä ja yksityisyydestä: ”Vierailijat” näkevät facebookin ja muut verkostot egon pönkittämisenä, koska he korostavat vain työkalujen välinearvoa. ”Vierailija” uskoo, että näissä ympäristöissä ollaan juttelemassa outojen ihmisten kanssa ja hakemassa huomiota, eikä koe siihen tarvetta, mutta ”asukas” näkeekin välineet jo olemassa olevien suhteiden laajennuksena ja ylläpitomahdollisuutena. ”Asukkaalle” yksityisyydellä ei ole sellaista arvoa, kuin ”vierailijalle” eli ei ole mitään ongelmaa olla julkisesti läsnä. Näkyvyys on merkityksellistä. Identiteetti on kuin brändi, identiteettisi jatko. Ei siis mitenkään arvokasta olla piilossa ja säilyttää yksityisyys, vaan pikemminkin näkyä ja tulla tunnetuksi eri foorumeilla. Kun ”vierailija” kokee kiusallisena sen, että ammatilliset kontaktit sekoittuvat vapaa-ajan ystävien kanssa eri sovelluksissa, ei tämä näyttäydy mitenkään ongelmallisena ”asukkaasta”, joka kokee verkon nimenomaan yhteisönä, jossa on eritavalla sinuun liittyviä henkilöitä. White kuitenkin huomauttaa, että vaikka omaa näkyvyyttä osataan nostaa osallistumalla kaikenlaisille foorumeille ja viestimällä eri kanavilla, se ei tarkoita muuta kuin että osaat sen. Näkyvyys ei siis välttämättä kerro siitä mitä sinulla on sanottavaa.
Esimerkki: Mielenkiintoinen kokemus oli Second Lifessa tapahtuneesta opetuskokeilusta, jossa huomattiin, että opettaja, joka ei ollut asukas siinä ympäristössä, ei saanutkaan auktoriteettia siinä ympäristössä, koska niissä ympäristöissä asema täytyy ansaita näkyvyydellä ja kulttuurin ymmärtämisellä. Opiskelijat, ”asukkaat” siinä ympäristössä, kokivat ulkoa tulevat ”vierailijan” ristiriitaisena. Samassa ympäristössä taas paljon toimineen tutorin oli helppo saada kunnioitettu rooli ja auktoriteetti, koska hänen koettiin olevan sen kulttuurin jäsen, ”asukas”.
Näiden kahden ajattelutavan myötä myös omaa suhtautumista ja suhdettaan sosiaaliseen mediaan voi arvioida ja ymmärtää.
Sulautuva opetus - Blended Learning 2010
11.3. – 12.3.2010, Metsätalo, Unioninkatu 40, Helsinki (kartta)
Sulautuva opetus 2010 on Helsingin yliopistossa neljättä kertaa järjestettävä seminaari, jossa tarkastellaan lähiopetuksen ja verkko-opetuksen yhdistämistä sekä uudenlaisten opetus- ja oppimismuotojen aikaansaamaa muutosta yliopisto- ja korkeakouluopetukseen.
Seminaari koostuu yleisluennoista, sulautuvan opetuksen case -esityksistä sekä työpajoista. Tavoitteena on tarjota hyväksi havaittuja esimerkkejä ja malleja oman opetuksen kehittämiseksi sekä pohtia sulautuvan opetuksen teoriaa ja käytäntöä.
http://blogs.helsinki.fi/sulautuvaopetus/ohjelma/
Sulautuva opetus 2010 on Helsingin yliopistossa neljättä kertaa järjestettävä seminaari, jossa tarkastellaan lähiopetuksen ja verkko-opetuksen yhdistämistä sekä uudenlaisten opetus- ja oppimismuotojen aikaansaamaa muutosta yliopisto- ja korkeakouluopetukseen.
Seminaari koostuu yleisluennoista, sulautuvan opetuksen case -esityksistä sekä työpajoista. Tavoitteena on tarjota hyväksi havaittuja esimerkkejä ja malleja oman opetuksen kehittämiseksi sekä pohtia sulautuvan opetuksen teoriaa ja käytäntöä.
http://blogs.helsinki.fi/sulautuvaopetus/ohjelma/
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)