Yleisluennot : Dziuban , Matikainen

Chuck Dziuban: The university of Central Florida

Dziuban esitteli kolmivaiheisen mallin sulautuva opetuksen käyttöön:
• Enabling Blends (Access) Parannetaan saavutettavuutta ja parannetaan osallistumismahdollisuuksia teknologian avulla
• Enhancing Blends (Incremental pedagogy) laajennetaan opetusmuotojen mahdollisuuksia teknologiaa hyödyntäen
• Transforming Blends (paradigm shift) Toimimisen mallin muutos. Muutetaan opetusta opiskelijalähtöiseksi ja otetaan käyttöön teknologiaa, jota opiskelijat käyttävät muutenkin

Dziuban on tutkinut sulautuva opetuksen vaikuttavuutta. Miten arvioida ja todeta sulautuvan opetuksen vaikuttavuutta ja onnistumista: Kriteerit, saavutettavuus, tehokkuus, opiskelijatyytyväisyys, laitoksen tyytyväisyys, tuloksellisuus,eivät yksinään kerro kaikkea onnistumisesta. Dziubanin esityksiä ja tutkimuksia: http://rite.ucf.edu/presentations.htm

Dziuban kysyi esityksessään, että miksi erottaa luokan ulkopuolella oleva tapa toimia ja teknologia opetuksesta, kun voi hyödyntää niitä. Näin luokka laajenee seinien ulkopuolelle. Dziuban vitsaili varsin osuvasti, että hänen huomionsa mukaan kukaan ei pitänyt lähiopetusta niin ideaalina ja täydellisenä opetusmuotona, ennen kuin verkko-opetus tuli vaihtoehdoksi. Nyt lähiopetus on jotain tavoittelemisen arvoista ja nostettu usein jalustalle, vaikka kyse ei ole muodosta, vaan molempia voi tehdä hyvin tai huonosti.

Janne Matikainen: Sulauttaako sosiaalinen media opetuksen?

Janne Matikainen pohti esityksessään miten sosiaalinen media muuttaa opetuksen käytäntöjä, ja mistä näkökulmasta sosiaalisen median käyttöä voidaan tarkastella.
Matikainen esitti kaksi tarkastelutapaa: Sosiaalinen media oppimisessa välineenä (didaktinen näkökulma) tai tilana ja oppimisympäristönä (pedagoginen näkökulma)

Välinenäkökulma on hyvin käytännöllinen ja lähinnä opetuksen järjestämiseen liittyvät kysymykset korostuvat. Pedagoginen näkökulma korostaa oppimisympäristöä, jossa eri elementit sulautuvat oppimisympäristöksi. Mitä voi ”sulauttaa” keskenään? Matikaisen mukaan tietoa ja toimintaa, opetuksen metodit, verkko-opetusta ja lähiopetusta, yhdessä opiskelua ja itseohjautuvaa oppimista, koulutusta ja työssäoppimista.

Ajatuksia yleisluennoista:
Molemmissa puheenvuoroissa nousi ohimennen esille Marc Prenskyn (http://www.marcprensky.com/) käyttämä jaottelu ”Digital Natives, Digital Immigrants” . Internetin aikakaudella syntyneille sosiaalinen media ja teknologia toimii helpommin oppimisympäristönä ja tilana, kun taas tätä aikakautta aiemmin syntyneille (vrt. sähkönatiivit) ”immigranteille” tekniikka on jotain, mitä käytetään. ”Immigranteille ” sosiaalinen media näyttäytyy työkaluina, joilla tehdään jotain, ”natiiveille” paikkana, jossa olla. Aiempi sukupolvi menee kouluun opiskelemaan, työpaikalle tekemään töitä. ”Diginatiiville” myös eri roolit sulautuvat helpommin, ja ovat vain identiteetin eri puolia. Sosiaalisen median kautta työ, vapaa-aika, opiskelu sulautuvat ”diginatiiveilla” yhdeksi tavaksi olla. Prenskyn jaottelussa ”immigrantit” voivat oppia käyttämään ja toimimaan verkon uusissa ympäristöissä, mutta eivät koskaan täysin omaksu kulttuuria kuten ”natiivit”. Tästä näkökulmasta nuoremman sukupolven opiskelijoista voi tuntua oudolta, miksi opiskellessa toimitaan eri tavalla kuin muualla: Miksi nämä toimintatavat eivät ole käytössä myös opiskeltaessa, ja miksi opiskelumaailma pidetään niin erillään muusta toimintaympäristöstä, eli sosiaalisesta mediasta.

Prenskyn jaottelua on kritisoitu liikaa ikää painottavaksi. Jos tämä ajattelu tuntuu vieraalta, voi tutustua David Whiten vastaavaan vertailuun Visitors vs Residents(vierailija/asukas): ks. havainnollinen video-esitys: http://blip.tv/file/2714106 (kiitos vinkistä Svärdin Päiville!)

Kokemus: Samoin kuin Prenskyn jaottelussa ”Vierailija” näkee sosiaalisen median ja teknologian työkalukokoelmana, ”asukas” tilana ja paikkana olla. Whiten jaottelu on hieno esitys ajattelutavasta mitä ihmisen identiteettiin sosiaalisen median käyttäjänä liittyy. Se ei ole niin mustavalkoinen, kuin Prenskyn, koska se korostaa, että voit olla eri alueilla ”vierailija” ja toisilla ”asukas”. Ammatillisesti voi olla tärkeä näkyä eri foorumeilla, ja olla ”asukas”, mutta taas vapaa-ajalla ei ole tärkeä olla eri foorumeilla. Voi siis tietoisesti erotella myös alueet, joilla verkossa toimii.

Identiteetistä ja yksityisyydestä: ”Vierailijat” näkevät facebookin ja muut verkostot egon pönkittämisenä, koska he korostavat vain työkalujen välinearvoa. ”Vierailija” uskoo, että näissä ympäristöissä ollaan juttelemassa outojen ihmisten kanssa ja hakemassa huomiota, eikä koe siihen tarvetta, mutta ”asukas” näkeekin välineet jo olemassa olevien suhteiden laajennuksena ja ylläpitomahdollisuutena. ”Asukkaalle” yksityisyydellä ei ole sellaista arvoa, kuin ”vierailijalle” eli ei ole mitään ongelmaa olla julkisesti läsnä. Näkyvyys on merkityksellistä. Identiteetti on kuin brändi, identiteettisi jatko. Ei siis mitenkään arvokasta olla piilossa ja säilyttää yksityisyys, vaan pikemminkin näkyä ja tulla tunnetuksi eri foorumeilla. Kun ”vierailija” kokee kiusallisena sen, että ammatilliset kontaktit sekoittuvat vapaa-ajan ystävien kanssa eri sovelluksissa, ei tämä näyttäydy mitenkään ongelmallisena ”asukkaasta”, joka kokee verkon nimenomaan yhteisönä, jossa on eritavalla sinuun liittyviä henkilöitä. White kuitenkin huomauttaa, että vaikka omaa näkyvyyttä osataan nostaa osallistumalla kaikenlaisille foorumeille ja viestimällä eri kanavilla, se ei tarkoita muuta kuin että osaat sen. Näkyvyys ei siis välttämättä kerro siitä mitä sinulla on sanottavaa.

Esimerkki: Mielenkiintoinen kokemus oli Second Lifessa tapahtuneesta opetuskokeilusta, jossa huomattiin, että opettaja, joka ei ollut asukas siinä ympäristössä, ei saanutkaan auktoriteettia siinä ympäristössä, koska niissä ympäristöissä asema täytyy ansaita näkyvyydellä ja kulttuurin ymmärtämisellä. Opiskelijat, ”asukkaat” siinä ympäristössä, kokivat ulkoa tulevat ”vierailijan” ristiriitaisena. Samassa ympäristössä taas paljon toimineen tutorin oli helppo saada kunnioitettu rooli ja auktoriteetti, koska hänen koettiin olevan sen kulttuurin jäsen, ”asukas”.
Näiden kahden ajattelutavan myötä myös omaa suhtautumista ja suhdettaan sosiaaliseen mediaan voi arvioida ja ymmärtää.