Kuvaus: Työpajassa suunniteltiin alustuksen pohjalta sulautuvan ja linjakkaan opetuksen periaatteet huomioiden toteutus yliopistopedagogiikan opetukseen.
Ajatuksia: Linjakas opetus: (Constructive allignment) John Biggs: (http://www.johnbiggs.com.au/constructive_alignment.html )
Keskeisenä ajatuksen on, että tavoitteet, sisällöt, opetusmenetelmät, oppimistehtävät, arviointimenetelmät tukevat toisiaan ja ovat linjassa keskenään.
Toisin sanoen: Arvioinnilla tulee mitata tavoitteita. Jos tavoitteeksi asetetaan esim. yhteisöllinen työskentely, täytyy tämä myös huomioida arvioinnissa. Opiskelijat oivat usein arviointiorientoituneita, eli katsovat heti, mistä kurssin suoritusta arvioidaan ja mistä saa pisteitä. Jos arvioidaan vain tulosta eli esim. yhdessä tuotettua raporttia, se tehdään mahdollisimman pienellä vaivalla, eli vaikka jakamalla se osiin opiskelijoiden kesken. Jos taas arvioinnissa korostetaan ryhmän vuorovaikutusta, dialogia ja toimintaa, niin silloin siihen myös panostetaan.
26.3.10
Satu Jalonen, Merja Bauters: Verkkoteknologia tietokäytäntöjen kehittämisessä yliopiston semiotiikan metodologia-kurssilla
Kuvaus: ”Kurssi perehdyttää semiotiikan tutkimuksen tekemisen perusteisiin kuten kysymysten asetteluun, teorian ja soveltamisen/analyysin suhteeseen, lähteiden kriittiseen arviointiin semiotiikan erityispiirteiden kannalta sekä siihen miten erilaisia lähteitä käytetään eri tarkoituksiin (esimerkiksi tapauskohtaisissa analyyseissa). Kurssi pyrkii käytännön työn kautta tutustuttamaan tutkimuksen tekemisen kehittyviin käytäntöihin. Kurssi noudatti tutkivan oppimisen mallia, joka pohjaa ns. trialogisen oppimisen teoriaan. Kurssi lähti liikkeelle opiskelijaparien asettamista kysymyksistä, lopputuotoksena oli opiskelijoiden laatima kirjallinen raportti itse valitusta kulttuurisesta kohteesta. Kurssilla käytettiin avoimena verkkoympäristönä Knowledge Practices Environment (KPE) -työkalua, jonka työkaluja opiskelijat käyttivät hyväksi kirjoittamisessa, kommentoinnissa, ideoiden tuottamisessa sekä materiaalien jakamisessa.”
Ajatuksia: KPE-ympäristö näytti todella monimutkaiselta muihin oppimisympäristöihin verrattuna, sillä kaikki viestit, dokumentit ym. olivat ryppäinä tai käsitekartan muodossa visuaalisesti esitettynä. Toisaalta juuri visuaalinen esittäminen ja käsitteiden yhteys toisiinsa oli esittäjien mielestä ympäristön etu muihin. Ympäristö on vielä kehittämisen alla. Mielenkiintoista kurssin toiminnassa oli arviointiprosessi, jossa opiskelijat saivat kommentoida opettajan antamaa arviointia, ja antaa oman vastineensa ja selityksensä toiminnasta. Tämä siksi, että paljon toimintaa tapahtuu verkon ulkopuolella tai tavoilla, jotka eivät ole opettajan nähtävissä. Näin ollen arvionnista neuvottelu antoi oikeudenmukaisen tuloksen.
Ajatuksia: KPE-ympäristö näytti todella monimutkaiselta muihin oppimisympäristöihin verrattuna, sillä kaikki viestit, dokumentit ym. olivat ryppäinä tai käsitekartan muodossa visuaalisesti esitettynä. Toisaalta juuri visuaalinen esittäminen ja käsitteiden yhteys toisiinsa oli esittäjien mielestä ympäristön etu muihin. Ympäristö on vielä kehittämisen alla. Mielenkiintoista kurssin toiminnassa oli arviointiprosessi, jossa opiskelijat saivat kommentoida opettajan antamaa arviointia, ja antaa oman vastineensa ja selityksensä toiminnasta. Tämä siksi, että paljon toimintaa tapahtuu verkon ulkopuolella tai tavoilla, jotka eivät ole opettajan nähtävissä. Näin ollen arvionnista neuvottelu antoi oikeudenmukaisen tuloksen.
Taina Joutsenvirta: Uudistusta tiedekuntatentteihin verkkotentin avulla
Kuvaus: ”Verkkotentti pidetään lauantaisin Helsingin yliopiston Moodle oppimisympäristössä. Verkkotentti pidetään lauantaisin Helsingin yliopiston Moodle oppimisympäristössä. Nykyiset tiedekuntatenttikäytännöt harjaannuttavat opiskelijat sellaisiin käytäntöihin, joihin hän ei työtehtävissään törmää. Samalla kun tenttien toimintamuotoa muutetaan, on myös muutettava tentin sisältöä eli tentin kysymystyyppejä vastamaan uudenlaisia toimintamuotoja. Tenttikysymykset ovat soveltavia tenttikysymyksiä. Tentissä voi käyttää kirjallisuutta, tietoverkkoa, luentomuistiinpanoja ym. materiaalia. ”
Ajatuksia: Opettajia ei oltu millään tavalla neuvottu soveltuvien kysymysten laatimiseen, eivätkä hekyllä sellaista apua kokeneet kaipaavansa. Kuitenkin juuri tämä puoli on yleensä se ongelma. On helppo ottaa kysymys kirjan sivulta ja pyytää luettelemaan kirjassa esitellyt asiat. Soveltavan, sisällön oppimista ja sen soveltamista, mittavan kysymyksen laatiminen on huomattavasti vaikeampaa. Uudet tenttikäytännöt mahdollistaisivat muutoksen myös tässä. Jos tavoitteet muutetaan osaamisperustaisiksi, tulisi sitä myös arvioida. Myöskään palautetta ei annettu tässä esimerkissä verkon kautta. Sähköiset tentit voivat muuttaa paljon arviointikäytäntöjä. Nythän kirjatenteistä saa sanallista palautetta ainoastaan menemällä sitä henkilökohtaisesti tentaattorilta vaatimaan. Muutamakin lause tentistä sähköpostiin toimitettuna voi auttaa parantamaan vastauksia seuraavalla kerralla. Jos ei koskaan kerrota mikä vastauksessa oli vikana, on suoritusta vaikea parantaa.
Ajatuksia: Opettajia ei oltu millään tavalla neuvottu soveltuvien kysymysten laatimiseen, eivätkä hekyllä sellaista apua kokeneet kaipaavansa. Kuitenkin juuri tämä puoli on yleensä se ongelma. On helppo ottaa kysymys kirjan sivulta ja pyytää luettelemaan kirjassa esitellyt asiat. Soveltavan, sisällön oppimista ja sen soveltamista, mittavan kysymyksen laatiminen on huomattavasti vaikeampaa. Uudet tenttikäytännöt mahdollistaisivat muutoksen myös tässä. Jos tavoitteet muutetaan osaamisperustaisiksi, tulisi sitä myös arvioida. Myöskään palautetta ei annettu tässä esimerkissä verkon kautta. Sähköiset tentit voivat muuttaa paljon arviointikäytäntöjä. Nythän kirjatenteistä saa sanallista palautetta ainoastaan menemällä sitä henkilökohtaisesti tentaattorilta vaatimaan. Muutamakin lause tentistä sähköpostiin toimitettuna voi auttaa parantamaan vastauksia seuraavalla kerralla. Jos ei koskaan kerrota mikä vastauksessa oli vikana, on suoritusta vaikea parantaa.
Pekka Liedes: Second life ympäristön hyödyntäminen opetuksessa: Case Vaasan AMK
Kuvaus: ”Vaasan AMK:ssa on syksyllä 2008 käynnistynyt Virtuaaliopetuksen pilotointi SecondLife-projekti. Projektin toteutuksesta vastaa Tekniikan ja liikenteen tietotekniikan osasto. Tämän projektin tavoitteen on testata 3D virtuaalimaailman soveltuvuutta opetukseen. Projektin aikana on toteutettu Second Life saari, jossa voidaan järjestää erilaisia opetuskokeiluja. Esiteltävät caset: Matkailun hankeharjoitus, Liike- ja teollisuusrakentamisen opintojakso sekä Sosiaalialan turvallisuustalo. ”
Ajatuksia: Restonomit ja rakennustekniikan opiskelijat rakensivat simulaatioita ja malleja Second Lifeen. Käytön oppiminen ei tuottanut ongelmaa, ja ympäristö tuntui useille olevan motivoiva ja innostava. Kuitenkin rakennustekniikan opiskelijoille Second lifen rakennusmahdollisuudet olivat ihan liian kehittymättömät verrattuna ohjelmiin, joita heillä muuten on käytössä. Miksi sitten käyttää juuri second lifea simulaatioiden rakentamiseen? Yhteisöllisyyden kokemus on aivan eri kuin ohjelmissa, joita käytetään yksin koneelta. Tässä ollaan konkreettisesti yhteisönä neuvottelemassa ja rakentamassa. Tätä ei suunnitteluohjelmat mahdollista.
Esityksessä tuli esille muutenkin keskeinen kysymys koko Second Lifen hyödyntämisestä opetuksesta: Jos tärkeää on läsnäolon tunne, niin SL voittaa siinä kaikki verkko-opetuksen sovellukset. Keskustelufoorumilla tai edes chatissa ei ikinä saada niin vahvaa tunnetta läsnäolosta, kuin silloin kun toisen opiskelijan Avatar seisoo edessäsi ja puhuu sinulle tai oma avataresi istuu konkreettisesti muiden vieressä seuraamassa opetusta. Jos läsnäolon tunteella ei ole merkitystä, niin muut kommunikointimuodot verkossa käyvät yhtä hyvin. Esityksessä korostettiin myös sitä, että mitkään kurssit tai koulutus virtuaaliympäristöistä ei voi avata asiaa yhtä hyvin kuin oma kokemus. Menkää siis itse kokeilemaan ja osallistukaa johonkin tilaisuuteen second lifessa.
Ajatuksia: Restonomit ja rakennustekniikan opiskelijat rakensivat simulaatioita ja malleja Second Lifeen. Käytön oppiminen ei tuottanut ongelmaa, ja ympäristö tuntui useille olevan motivoiva ja innostava. Kuitenkin rakennustekniikan opiskelijoille Second lifen rakennusmahdollisuudet olivat ihan liian kehittymättömät verrattuna ohjelmiin, joita heillä muuten on käytössä. Miksi sitten käyttää juuri second lifea simulaatioiden rakentamiseen? Yhteisöllisyyden kokemus on aivan eri kuin ohjelmissa, joita käytetään yksin koneelta. Tässä ollaan konkreettisesti yhteisönä neuvottelemassa ja rakentamassa. Tätä ei suunnitteluohjelmat mahdollista.
Esityksessä tuli esille muutenkin keskeinen kysymys koko Second Lifen hyödyntämisestä opetuksesta: Jos tärkeää on läsnäolon tunne, niin SL voittaa siinä kaikki verkko-opetuksen sovellukset. Keskustelufoorumilla tai edes chatissa ei ikinä saada niin vahvaa tunnetta läsnäolosta, kuin silloin kun toisen opiskelijan Avatar seisoo edessäsi ja puhuu sinulle tai oma avataresi istuu konkreettisesti muiden vieressä seuraamassa opetusta. Jos läsnäolon tunteella ei ole merkitystä, niin muut kommunikointimuodot verkossa käyvät yhtä hyvin. Esityksessä korostettiin myös sitä, että mitkään kurssit tai koulutus virtuaaliympäristöistä ei voi avata asiaa yhtä hyvin kuin oma kokemus. Menkää siis itse kokeilemaan ja osallistukaa johonkin tilaisuuteen second lifessa.
Taina Joutsenvirta: Yliopistopedagogiikkaa sulautuvasti
Kuvaus: "Kurssilla käytettiin kolmea verkkoalustaa: kurssin verkkosivut olivat kaikille avoimessa wikissä, opiskelijoiden oppimistehtävät julkaistiin jokaisen opiskelijan omassa blogissa ja kurssin verkkokeskustelut käytiin Blackboard -ympäristössä. Kurssi oli melko perinteinen sulautuva kurssi, eli siinä lähi- ja verkkojaksot jaksottuivat peräkkäin. Uutta oli se, että kaikille opiskelijoille perustettiin oma blogi, jossa he julkaisivat oppimistehtävänsä. Näin kaikki tehtävät olivat avoimesti kaikkien kurssilaisten luettavissa. Toisaalta opiskelijoiden yksityisyys taattiin sillä, että osallistujien blogilista löytyi suljetulta blackboard -alueelta. Opiskelijoilla oli myös mahdollisuus julkaista tehtävä salasana -suojattuna."
Ajatuksia: MIksi blogi? Miksi ei suljetusti oppimisympäristössä, jos kerta salasanasuojaus oli mahdollistettu? Blogissa on hienoa se, että se antaa opiskelijalle tuntee siitä, että hän omistaa opiskeluprosessinsa ihan eri tavalla, kun vain opettajalle palautetut yksittäiset kirjoitustehtävät. Teksteihin suhtaudutaan päiväkirjanomaisesti. Teksti on tyyliltään enemmän omaa ajattelua esille tuovaa, kuin suorittamiseen tähtäävää, kuten usein oppimistehtävissä. Mukana on myös ajatus siitä, että oppiminen ei pääty tehtävän myötä, vaan saat arvokkaan kokoelman omia kirjoituksia ja jotain näkyvää oppimisestasi. Tämän saman huomasin TieVie -paikallisryhmässämme, jotka rakensivat portfolionsa blogiin tai verkkosivujen muotoon. He olivat ylpeitä omasta tuotoksestaan ja teksteistään, jotka karttuivat oppimisprosessin myötä. Tätä ei olisi saavutettu, jos he olisivat lähettäneet tekstejään yksitellen palautuksina opettajalle. Vaikka kommentteja ei tulisikaan, sisältää blogi kuitenkin ajatuksen siitä, että oma ajattelu tehdään näkyväksi. Tämä opetusmuoto soveltuu mainiosti sellaiselle oppijalle, joka oppii asiat kirjoittamalla ne itse omin sanoin. Avoimeen verkkoon tehdyt tehtävät nostavat yleensä myös niiden tasoa.
Tässä esimerkissä ei oltu huomioitu ollenkaan tekstien säilyttämistä, eli mitään kopioita opiskelijoiden teksteistä ei opettaja säilyttänyt mihinkään. Tämä ei olisi mahdollista normaalien opetuskurssien kohdalla, jossa arvioinnin perusteena käytetyt suoritukset on tallennettava vähintään puoli vuotta.
Ajatuksia: MIksi blogi? Miksi ei suljetusti oppimisympäristössä, jos kerta salasanasuojaus oli mahdollistettu? Blogissa on hienoa se, että se antaa opiskelijalle tuntee siitä, että hän omistaa opiskeluprosessinsa ihan eri tavalla, kun vain opettajalle palautetut yksittäiset kirjoitustehtävät. Teksteihin suhtaudutaan päiväkirjanomaisesti. Teksti on tyyliltään enemmän omaa ajattelua esille tuovaa, kuin suorittamiseen tähtäävää, kuten usein oppimistehtävissä. Mukana on myös ajatus siitä, että oppiminen ei pääty tehtävän myötä, vaan saat arvokkaan kokoelman omia kirjoituksia ja jotain näkyvää oppimisestasi. Tämän saman huomasin TieVie -paikallisryhmässämme, jotka rakensivat portfolionsa blogiin tai verkkosivujen muotoon. He olivat ylpeitä omasta tuotoksestaan ja teksteistään, jotka karttuivat oppimisprosessin myötä. Tätä ei olisi saavutettu, jos he olisivat lähettäneet tekstejään yksitellen palautuksina opettajalle. Vaikka kommentteja ei tulisikaan, sisältää blogi kuitenkin ajatuksen siitä, että oma ajattelu tehdään näkyväksi. Tämä opetusmuoto soveltuu mainiosti sellaiselle oppijalle, joka oppii asiat kirjoittamalla ne itse omin sanoin. Avoimeen verkkoon tehdyt tehtävät nostavat yleensä myös niiden tasoa.
Tässä esimerkissä ei oltu huomioitu ollenkaan tekstien säilyttämistä, eli mitään kopioita opiskelijoiden teksteistä ei opettaja säilyttänyt mihinkään. Tämä ei olisi mahdollista normaalien opetuskurssien kohdalla, jossa arvioinnin perusteena käytetyt suoritukset on tallennettava vähintään puoli vuotta.
Yleisluennot : Dziuban , Matikainen
Chuck Dziuban: The university of Central Florida
Dziuban esitteli kolmivaiheisen mallin sulautuva opetuksen käyttöön:
• Enabling Blends (Access) Parannetaan saavutettavuutta ja parannetaan osallistumismahdollisuuksia teknologian avulla
• Enhancing Blends (Incremental pedagogy) laajennetaan opetusmuotojen mahdollisuuksia teknologiaa hyödyntäen
• Transforming Blends (paradigm shift) Toimimisen mallin muutos. Muutetaan opetusta opiskelijalähtöiseksi ja otetaan käyttöön teknologiaa, jota opiskelijat käyttävät muutenkin
Dziuban on tutkinut sulautuva opetuksen vaikuttavuutta. Miten arvioida ja todeta sulautuvan opetuksen vaikuttavuutta ja onnistumista: Kriteerit, saavutettavuus, tehokkuus, opiskelijatyytyväisyys, laitoksen tyytyväisyys, tuloksellisuus,eivät yksinään kerro kaikkea onnistumisesta. Dziubanin esityksiä ja tutkimuksia: http://rite.ucf.edu/presentations.htm
Dziuban kysyi esityksessään, että miksi erottaa luokan ulkopuolella oleva tapa toimia ja teknologia opetuksesta, kun voi hyödyntää niitä. Näin luokka laajenee seinien ulkopuolelle. Dziuban vitsaili varsin osuvasti, että hänen huomionsa mukaan kukaan ei pitänyt lähiopetusta niin ideaalina ja täydellisenä opetusmuotona, ennen kuin verkko-opetus tuli vaihtoehdoksi. Nyt lähiopetus on jotain tavoittelemisen arvoista ja nostettu usein jalustalle, vaikka kyse ei ole muodosta, vaan molempia voi tehdä hyvin tai huonosti.
Janne Matikainen: Sulauttaako sosiaalinen media opetuksen?
Janne Matikainen pohti esityksessään miten sosiaalinen media muuttaa opetuksen käytäntöjä, ja mistä näkökulmasta sosiaalisen median käyttöä voidaan tarkastella.
Matikainen esitti kaksi tarkastelutapaa: Sosiaalinen media oppimisessa välineenä (didaktinen näkökulma) tai tilana ja oppimisympäristönä (pedagoginen näkökulma)
Välinenäkökulma on hyvin käytännöllinen ja lähinnä opetuksen järjestämiseen liittyvät kysymykset korostuvat. Pedagoginen näkökulma korostaa oppimisympäristöä, jossa eri elementit sulautuvat oppimisympäristöksi. Mitä voi ”sulauttaa” keskenään? Matikaisen mukaan tietoa ja toimintaa, opetuksen metodit, verkko-opetusta ja lähiopetusta, yhdessä opiskelua ja itseohjautuvaa oppimista, koulutusta ja työssäoppimista.
Ajatuksia yleisluennoista:
Molemmissa puheenvuoroissa nousi ohimennen esille Marc Prenskyn (http://www.marcprensky.com/) käyttämä jaottelu ”Digital Natives, Digital Immigrants” . Internetin aikakaudella syntyneille sosiaalinen media ja teknologia toimii helpommin oppimisympäristönä ja tilana, kun taas tätä aikakautta aiemmin syntyneille (vrt. sähkönatiivit) ”immigranteille” tekniikka on jotain, mitä käytetään. ”Immigranteille ” sosiaalinen media näyttäytyy työkaluina, joilla tehdään jotain, ”natiiveille” paikkana, jossa olla. Aiempi sukupolvi menee kouluun opiskelemaan, työpaikalle tekemään töitä. ”Diginatiiville” myös eri roolit sulautuvat helpommin, ja ovat vain identiteetin eri puolia. Sosiaalisen median kautta työ, vapaa-aika, opiskelu sulautuvat ”diginatiiveilla” yhdeksi tavaksi olla. Prenskyn jaottelussa ”immigrantit” voivat oppia käyttämään ja toimimaan verkon uusissa ympäristöissä, mutta eivät koskaan täysin omaksu kulttuuria kuten ”natiivit”. Tästä näkökulmasta nuoremman sukupolven opiskelijoista voi tuntua oudolta, miksi opiskellessa toimitaan eri tavalla kuin muualla: Miksi nämä toimintatavat eivät ole käytössä myös opiskeltaessa, ja miksi opiskelumaailma pidetään niin erillään muusta toimintaympäristöstä, eli sosiaalisesta mediasta.
Prenskyn jaottelua on kritisoitu liikaa ikää painottavaksi. Jos tämä ajattelu tuntuu vieraalta, voi tutustua David Whiten vastaavaan vertailuun Visitors vs Residents(vierailija/asukas): ks. havainnollinen video-esitys: http://blip.tv/file/2714106 (kiitos vinkistä Svärdin Päiville!)
Kokemus: Samoin kuin Prenskyn jaottelussa ”Vierailija” näkee sosiaalisen median ja teknologian työkalukokoelmana, ”asukas” tilana ja paikkana olla. Whiten jaottelu on hieno esitys ajattelutavasta mitä ihmisen identiteettiin sosiaalisen median käyttäjänä liittyy. Se ei ole niin mustavalkoinen, kuin Prenskyn, koska se korostaa, että voit olla eri alueilla ”vierailija” ja toisilla ”asukas”. Ammatillisesti voi olla tärkeä näkyä eri foorumeilla, ja olla ”asukas”, mutta taas vapaa-ajalla ei ole tärkeä olla eri foorumeilla. Voi siis tietoisesti erotella myös alueet, joilla verkossa toimii.
Identiteetistä ja yksityisyydestä: ”Vierailijat” näkevät facebookin ja muut verkostot egon pönkittämisenä, koska he korostavat vain työkalujen välinearvoa. ”Vierailija” uskoo, että näissä ympäristöissä ollaan juttelemassa outojen ihmisten kanssa ja hakemassa huomiota, eikä koe siihen tarvetta, mutta ”asukas” näkeekin välineet jo olemassa olevien suhteiden laajennuksena ja ylläpitomahdollisuutena. ”Asukkaalle” yksityisyydellä ei ole sellaista arvoa, kuin ”vierailijalle” eli ei ole mitään ongelmaa olla julkisesti läsnä. Näkyvyys on merkityksellistä. Identiteetti on kuin brändi, identiteettisi jatko. Ei siis mitenkään arvokasta olla piilossa ja säilyttää yksityisyys, vaan pikemminkin näkyä ja tulla tunnetuksi eri foorumeilla. Kun ”vierailija” kokee kiusallisena sen, että ammatilliset kontaktit sekoittuvat vapaa-ajan ystävien kanssa eri sovelluksissa, ei tämä näyttäydy mitenkään ongelmallisena ”asukkaasta”, joka kokee verkon nimenomaan yhteisönä, jossa on eritavalla sinuun liittyviä henkilöitä. White kuitenkin huomauttaa, että vaikka omaa näkyvyyttä osataan nostaa osallistumalla kaikenlaisille foorumeille ja viestimällä eri kanavilla, se ei tarkoita muuta kuin että osaat sen. Näkyvyys ei siis välttämättä kerro siitä mitä sinulla on sanottavaa.
Esimerkki: Mielenkiintoinen kokemus oli Second Lifessa tapahtuneesta opetuskokeilusta, jossa huomattiin, että opettaja, joka ei ollut asukas siinä ympäristössä, ei saanutkaan auktoriteettia siinä ympäristössä, koska niissä ympäristöissä asema täytyy ansaita näkyvyydellä ja kulttuurin ymmärtämisellä. Opiskelijat, ”asukkaat” siinä ympäristössä, kokivat ulkoa tulevat ”vierailijan” ristiriitaisena. Samassa ympäristössä taas paljon toimineen tutorin oli helppo saada kunnioitettu rooli ja auktoriteetti, koska hänen koettiin olevan sen kulttuurin jäsen, ”asukas”.
Näiden kahden ajattelutavan myötä myös omaa suhtautumista ja suhdettaan sosiaaliseen mediaan voi arvioida ja ymmärtää.
Dziuban esitteli kolmivaiheisen mallin sulautuva opetuksen käyttöön:
• Enabling Blends (Access) Parannetaan saavutettavuutta ja parannetaan osallistumismahdollisuuksia teknologian avulla
• Enhancing Blends (Incremental pedagogy) laajennetaan opetusmuotojen mahdollisuuksia teknologiaa hyödyntäen
• Transforming Blends (paradigm shift) Toimimisen mallin muutos. Muutetaan opetusta opiskelijalähtöiseksi ja otetaan käyttöön teknologiaa, jota opiskelijat käyttävät muutenkin
Dziuban on tutkinut sulautuva opetuksen vaikuttavuutta. Miten arvioida ja todeta sulautuvan opetuksen vaikuttavuutta ja onnistumista: Kriteerit, saavutettavuus, tehokkuus, opiskelijatyytyväisyys, laitoksen tyytyväisyys, tuloksellisuus,eivät yksinään kerro kaikkea onnistumisesta. Dziubanin esityksiä ja tutkimuksia: http://rite.ucf.edu/presentations.htm
Dziuban kysyi esityksessään, että miksi erottaa luokan ulkopuolella oleva tapa toimia ja teknologia opetuksesta, kun voi hyödyntää niitä. Näin luokka laajenee seinien ulkopuolelle. Dziuban vitsaili varsin osuvasti, että hänen huomionsa mukaan kukaan ei pitänyt lähiopetusta niin ideaalina ja täydellisenä opetusmuotona, ennen kuin verkko-opetus tuli vaihtoehdoksi. Nyt lähiopetus on jotain tavoittelemisen arvoista ja nostettu usein jalustalle, vaikka kyse ei ole muodosta, vaan molempia voi tehdä hyvin tai huonosti.
Janne Matikainen: Sulauttaako sosiaalinen media opetuksen?
Janne Matikainen pohti esityksessään miten sosiaalinen media muuttaa opetuksen käytäntöjä, ja mistä näkökulmasta sosiaalisen median käyttöä voidaan tarkastella.
Matikainen esitti kaksi tarkastelutapaa: Sosiaalinen media oppimisessa välineenä (didaktinen näkökulma) tai tilana ja oppimisympäristönä (pedagoginen näkökulma)
Välinenäkökulma on hyvin käytännöllinen ja lähinnä opetuksen järjestämiseen liittyvät kysymykset korostuvat. Pedagoginen näkökulma korostaa oppimisympäristöä, jossa eri elementit sulautuvat oppimisympäristöksi. Mitä voi ”sulauttaa” keskenään? Matikaisen mukaan tietoa ja toimintaa, opetuksen metodit, verkko-opetusta ja lähiopetusta, yhdessä opiskelua ja itseohjautuvaa oppimista, koulutusta ja työssäoppimista.
Ajatuksia yleisluennoista:
Molemmissa puheenvuoroissa nousi ohimennen esille Marc Prenskyn (http://www.marcprensky.com/) käyttämä jaottelu ”Digital Natives, Digital Immigrants” . Internetin aikakaudella syntyneille sosiaalinen media ja teknologia toimii helpommin oppimisympäristönä ja tilana, kun taas tätä aikakautta aiemmin syntyneille (vrt. sähkönatiivit) ”immigranteille” tekniikka on jotain, mitä käytetään. ”Immigranteille ” sosiaalinen media näyttäytyy työkaluina, joilla tehdään jotain, ”natiiveille” paikkana, jossa olla. Aiempi sukupolvi menee kouluun opiskelemaan, työpaikalle tekemään töitä. ”Diginatiiville” myös eri roolit sulautuvat helpommin, ja ovat vain identiteetin eri puolia. Sosiaalisen median kautta työ, vapaa-aika, opiskelu sulautuvat ”diginatiiveilla” yhdeksi tavaksi olla. Prenskyn jaottelussa ”immigrantit” voivat oppia käyttämään ja toimimaan verkon uusissa ympäristöissä, mutta eivät koskaan täysin omaksu kulttuuria kuten ”natiivit”. Tästä näkökulmasta nuoremman sukupolven opiskelijoista voi tuntua oudolta, miksi opiskellessa toimitaan eri tavalla kuin muualla: Miksi nämä toimintatavat eivät ole käytössä myös opiskeltaessa, ja miksi opiskelumaailma pidetään niin erillään muusta toimintaympäristöstä, eli sosiaalisesta mediasta.
Prenskyn jaottelua on kritisoitu liikaa ikää painottavaksi. Jos tämä ajattelu tuntuu vieraalta, voi tutustua David Whiten vastaavaan vertailuun Visitors vs Residents(vierailija/asukas): ks. havainnollinen video-esitys: http://blip.tv/file/2714106 (kiitos vinkistä Svärdin Päiville!)
Kokemus: Samoin kuin Prenskyn jaottelussa ”Vierailija” näkee sosiaalisen median ja teknologian työkalukokoelmana, ”asukas” tilana ja paikkana olla. Whiten jaottelu on hieno esitys ajattelutavasta mitä ihmisen identiteettiin sosiaalisen median käyttäjänä liittyy. Se ei ole niin mustavalkoinen, kuin Prenskyn, koska se korostaa, että voit olla eri alueilla ”vierailija” ja toisilla ”asukas”. Ammatillisesti voi olla tärkeä näkyä eri foorumeilla, ja olla ”asukas”, mutta taas vapaa-ajalla ei ole tärkeä olla eri foorumeilla. Voi siis tietoisesti erotella myös alueet, joilla verkossa toimii.
Identiteetistä ja yksityisyydestä: ”Vierailijat” näkevät facebookin ja muut verkostot egon pönkittämisenä, koska he korostavat vain työkalujen välinearvoa. ”Vierailija” uskoo, että näissä ympäristöissä ollaan juttelemassa outojen ihmisten kanssa ja hakemassa huomiota, eikä koe siihen tarvetta, mutta ”asukas” näkeekin välineet jo olemassa olevien suhteiden laajennuksena ja ylläpitomahdollisuutena. ”Asukkaalle” yksityisyydellä ei ole sellaista arvoa, kuin ”vierailijalle” eli ei ole mitään ongelmaa olla julkisesti läsnä. Näkyvyys on merkityksellistä. Identiteetti on kuin brändi, identiteettisi jatko. Ei siis mitenkään arvokasta olla piilossa ja säilyttää yksityisyys, vaan pikemminkin näkyä ja tulla tunnetuksi eri foorumeilla. Kun ”vierailija” kokee kiusallisena sen, että ammatilliset kontaktit sekoittuvat vapaa-ajan ystävien kanssa eri sovelluksissa, ei tämä näyttäydy mitenkään ongelmallisena ”asukkaasta”, joka kokee verkon nimenomaan yhteisönä, jossa on eritavalla sinuun liittyviä henkilöitä. White kuitenkin huomauttaa, että vaikka omaa näkyvyyttä osataan nostaa osallistumalla kaikenlaisille foorumeille ja viestimällä eri kanavilla, se ei tarkoita muuta kuin että osaat sen. Näkyvyys ei siis välttämättä kerro siitä mitä sinulla on sanottavaa.
Esimerkki: Mielenkiintoinen kokemus oli Second Lifessa tapahtuneesta opetuskokeilusta, jossa huomattiin, että opettaja, joka ei ollut asukas siinä ympäristössä, ei saanutkaan auktoriteettia siinä ympäristössä, koska niissä ympäristöissä asema täytyy ansaita näkyvyydellä ja kulttuurin ymmärtämisellä. Opiskelijat, ”asukkaat” siinä ympäristössä, kokivat ulkoa tulevat ”vierailijan” ristiriitaisena. Samassa ympäristössä taas paljon toimineen tutorin oli helppo saada kunnioitettu rooli ja auktoriteetti, koska hänen koettiin olevan sen kulttuurin jäsen, ”asukas”.
Näiden kahden ajattelutavan myötä myös omaa suhtautumista ja suhdettaan sosiaaliseen mediaan voi arvioida ja ymmärtää.
Sulautuva opetus - Blended Learning 2010
11.3. – 12.3.2010, Metsätalo, Unioninkatu 40, Helsinki (kartta)
Sulautuva opetus 2010 on Helsingin yliopistossa neljättä kertaa järjestettävä seminaari, jossa tarkastellaan lähiopetuksen ja verkko-opetuksen yhdistämistä sekä uudenlaisten opetus- ja oppimismuotojen aikaansaamaa muutosta yliopisto- ja korkeakouluopetukseen.
Seminaari koostuu yleisluennoista, sulautuvan opetuksen case -esityksistä sekä työpajoista. Tavoitteena on tarjota hyväksi havaittuja esimerkkejä ja malleja oman opetuksen kehittämiseksi sekä pohtia sulautuvan opetuksen teoriaa ja käytäntöä.
http://blogs.helsinki.fi/sulautuvaopetus/ohjelma/
Sulautuva opetus 2010 on Helsingin yliopistossa neljättä kertaa järjestettävä seminaari, jossa tarkastellaan lähiopetuksen ja verkko-opetuksen yhdistämistä sekä uudenlaisten opetus- ja oppimismuotojen aikaansaamaa muutosta yliopisto- ja korkeakouluopetukseen.
Seminaari koostuu yleisluennoista, sulautuvan opetuksen case -esityksistä sekä työpajoista. Tavoitteena on tarjota hyväksi havaittuja esimerkkejä ja malleja oman opetuksen kehittämiseksi sekä pohtia sulautuvan opetuksen teoriaa ja käytäntöä.
http://blogs.helsinki.fi/sulautuvaopetus/ohjelma/
18.4.07
Irti tekniikan ikeestä!
Kaava perinteisessä tietojenkäsittelyssä oli se, että tekniset osaajat tekevät sovellukset ja käyttäjän vaikuttamiskeinot rajoittuivat mahdollisuuteen esittää kainoja toiveita. Muistatko vielä? Totuuden nimissä on sanottava, että osa järjestelmistä elää vielä tämän kivikautisen toimintatavan mukaisesti. Keskeisenä ongelmana tässä on päätösvallan keskittyminen tekniikasta vastaavien tahojen haltuun.
Web 2.o tuli, mikä muuttui? Ovatko monoliittiset yhden tiskin järjestelmät vaihtuneet napakoiksi yhteen täsmälliseen käyttötarkoitukseen suunnitelluiksi järjestelmiksi, joita yhdistelemällä käyttäjät, verkko-opetuksen tapauksessa opettajat ja oppilaat, voivat toteuttaa haluamiaan toiminnallisuuksia ja prosesseja? No, eteenpäin on menty, mutta kuinka paljon? Mitä olisi tehtävä seuraavaksi?
Entä sitten kun oppilaat ja opettajat ovat vallan kahvassa? Pelastuuko maailma vai käykö kuten vapauteen pyrkiville eläimille Orwellin ja Viidan tarinoissa, siis ohraisesti.
Tule esittämään mielipiteesi Tampereen eOppimisen klusterin studioon (A11) torstaina 19.4. klo 14.15.
Web 2.o tuli, mikä muuttui? Ovatko monoliittiset yhden tiskin järjestelmät vaihtuneet napakoiksi yhteen täsmälliseen käyttötarkoitukseen suunnitelluiksi järjestelmiksi, joita yhdistelemällä käyttäjät, verkko-opetuksen tapauksessa opettajat ja oppilaat, voivat toteuttaa haluamiaan toiminnallisuuksia ja prosesseja? No, eteenpäin on menty, mutta kuinka paljon? Mitä olisi tehtävä seuraavaksi?
Entä sitten kun oppilaat ja opettajat ovat vallan kahvassa? Pelastuuko maailma vai käykö kuten vapauteen pyrkiville eläimille Orwellin ja Viidan tarinoissa, siis ohraisesti.
Tule esittämään mielipiteesi Tampereen eOppimisen klusterin studioon (A11) torstaina 19.4. klo 14.15.
17.4.07
Opettajan tuottavuus
Tuottavuus! (Productivity)
Mitä on opettajan tuottavuus? Saako siitä puhua ollenkaan?
William F. Massy ja Robert Zemsky kirjoittivat vuonna 95:
"While few doubt that information technology (IT) has the potential to enhance teaching and learning, there is no agreement on how that technology should be used to boost academic productivity--or whether such an increase is in itself a valid goal if its enhancement means substituting technology for the more traditional, labor intensive rhythms of higher education." Tilanne on ymmärtääkseni edelleen sama. (William F. Massy and Robert Zemsky, Using Information Technology to Enhance Academic Productivity, Educomreg. 1995)
Muilta tietoaloilta löytyy tutkittua tietoa: tuottavuus on viimeisen 15 vuoden aikana noussut useita prosentteja vuodessa, TVT:hen sijoitettu pääoma tuottaa 3-5 kertaa enemmän tuottavuuden nousua kuin muualle sijoitettu pääoma. Löytyykö korkeakoulualalta vastaavia näyttöjä?
Useimmat opettajat eivät pidä taloustieteen termien tuomisesta koulumaailmaan. "Nytkö minua aletaan riistämään entistäkin enemmän" kommentoi eräs työkaverini. Tämä on kuitenkin itsensä huijaamista. Tänä päivänä laikki organisaatiot hakevat jatkuvasti parempaa tuottavuutta. Suomalaisessa korkeakoulussa tämä tarkoittaa lähes poikkeuksetta kustannusten leikkaamista organisaatiota pienentämällä. Muitakin vaihtoehtoja on olemassa, kuten TVT investoinnit, mutta näkemystä puuttuu. Auttaisiko avoimempi keskustelu?
Virittelen keskustelua näiltä tiimoilta ITK'07:ssa, Tampereen eOppimisen klusterin studio (A11) torstaina 19.4. klo 12:45.
Mitä on opettajan tuottavuus? Saako siitä puhua ollenkaan?
William F. Massy ja Robert Zemsky kirjoittivat vuonna 95:
"While few doubt that information technology (IT) has the potential to enhance teaching and learning, there is no agreement on how that technology should be used to boost academic productivity--or whether such an increase is in itself a valid goal if its enhancement means substituting technology for the more traditional, labor intensive rhythms of higher education." Tilanne on ymmärtääkseni edelleen sama. (William F. Massy and Robert Zemsky, Using Information Technology to Enhance Academic Productivity, Educomreg. 1995)
Muilta tietoaloilta löytyy tutkittua tietoa: tuottavuus on viimeisen 15 vuoden aikana noussut useita prosentteja vuodessa, TVT:hen sijoitettu pääoma tuottaa 3-5 kertaa enemmän tuottavuuden nousua kuin muualle sijoitettu pääoma. Löytyykö korkeakoulualalta vastaavia näyttöjä?
Useimmat opettajat eivät pidä taloustieteen termien tuomisesta koulumaailmaan. "Nytkö minua aletaan riistämään entistäkin enemmän" kommentoi eräs työkaverini. Tämä on kuitenkin itsensä huijaamista. Tänä päivänä laikki organisaatiot hakevat jatkuvasti parempaa tuottavuutta. Suomalaisessa korkeakoulussa tämä tarkoittaa lähes poikkeuksetta kustannusten leikkaamista organisaatiota pienentämällä. Muitakin vaihtoehtoja on olemassa, kuten TVT investoinnit, mutta näkemystä puuttuu. Auttaisiko avoimempi keskustelu?
Virittelen keskustelua näiltä tiimoilta ITK'07:ssa, Tampereen eOppimisen klusterin studio (A11) torstaina 19.4. klo 12:45.
16.4.07
Mikä on laadukkuutta?
Mikä tekee verkko-opetuksesta laadukkaan? Takaako oppimisympäristön tai informaatioteknologian viimeisimpien innovaatioiden käyttö laadukkaan opiskelukokemuksen? Tulisiko opiskelijoille tarjota mahdollisuus ubiikkiin opiskeluun mistä vain ja milloin vain? Ovatko multimedia ja pelimäisyys laadukkaan oppimateriaalin tunnusmerkkejä? Pitäisikö panostaa opiskelijoiden ohjaukseen ja palautteen antamiseen? Vai pitäisikö tukeutua sosiaalisen median ratkaisuihin oppimisen ja osaamisen kehittämisen tukena? Entä miten vastata "nettisukupolven" opiskelijoiden laatuvaatimuksiin?
Yksinkertaisia vastauksia ei ole olemassa. Taustoiltaan erilaiset opiskelijat kokevat samankin verkko-opetuskokonaisuuden eri tavoin. Mikä yhdelle on laadukkuutta, ei välttämättä ole laadukkuutta toiselle. Tampereen teknillisen yliopiston hypermedialaboratoriossa on tutkittu opiskelijoiden käsityksiä verkko-opetuksen laadukkuudesta sekä etsitty vastauksia kysymykseen mistä laatu opiskelijoiden mielestä muodostuu.
Tervetuloa keskustelemaan aiheesta to 19.4.07 klo 11.15 Tampereen eOppimisen "Puhetta oppimisesta" foorumille.
Anne-Maritta Tervakari
Yksinkertaisia vastauksia ei ole olemassa. Taustoiltaan erilaiset opiskelijat kokevat samankin verkko-opetuskokonaisuuden eri tavoin. Mikä yhdelle on laadukkuutta, ei välttämättä ole laadukkuutta toiselle. Tampereen teknillisen yliopiston hypermedialaboratoriossa on tutkittu opiskelijoiden käsityksiä verkko-opetuksen laadukkuudesta sekä etsitty vastauksia kysymykseen mistä laatu opiskelijoiden mielestä muodostuu.
Tervetuloa keskustelemaan aiheesta to 19.4.07 klo 11.15 Tampereen eOppimisen "Puhetta oppimisesta" foorumille.
Anne-Maritta Tervakari
13.4.07
Opettajille lattea virtuaalikahvilassa
Tervetuloa virtuaalikahvilaan! Lattea nautiskellessa on mukava väitellä virtuaaliopiskelusta.
Väitän, että virtuaaliopiskelu kehittää ajattelua ja kirjoittamista.Opettaa kirjoittamaan lyhyesti ja ytimekkäästi.Auttaa pysymään asian ytimessä.Antaa ujollekin mahdollisuuden olla äänessä.Innostaa tiedon hakuun ja syventää opiskelua. Edesauttaa erilaisten ihmisten kohtaamista. Rikastuttaa opiskelua. Auttaa ryhmäytymään ja pysymään ryhmässä. Avaa uusia mahdollisuuksia opiskeluun ja työhön. Toimii opiskelijan ja opettajan aarreaittana. Mahdollistaa vertaisopiskelun yli valtioiden rajojen...
Väitän, että virtuaaliopiskelu kehittää ajattelua ja kirjoittamista.Opettaa kirjoittamaan lyhyesti ja ytimekkäästi.Auttaa pysymään asian ytimessä.Antaa ujollekin mahdollisuuden olla äänessä.Innostaa tiedon hakuun ja syventää opiskelua. Edesauttaa erilaisten ihmisten kohtaamista. Rikastuttaa opiskelua. Auttaa ryhmäytymään ja pysymään ryhmässä. Avaa uusia mahdollisuuksia opiskeluun ja työhön. Toimii opiskelijan ja opettajan aarreaittana. Mahdollistaa vertaisopiskelun yli valtioiden rajojen...
Voiko omaa ja yhteisön luovuutta kehittää ePortfolioiden ja blogien kautta? To klo 13:30 A11
Torstaina 19.4.2007 ITK-studiossa (A11) klo 13:30 otsikon aiheesta .
Ajattelin jutella kanssasi:
Tarinaa laajemmin luovuudesta ja innovaatioista Beyond Creativity-blogissani.
Jutellaan :-) t: Mikko Ahonen
Ajattelin jutella kanssasi:
- Kirjoittamisen merkityksestä yksilön oppimisen ja luovuuden kannalta
- Yhteisöllisestä luovuudesta (collective creativity) + avun kysymisen, avun saamisen ja reflektoinnin prosessit webissä
- Miten useat eri RSS-syötteet voivat muodostaa portfolion ja kuka tätä ylläpitää
Tarinaa laajemmin luovuudesta ja innovaatioista Beyond Creativity-blogissani.
Jutellaan :-) t: Mikko Ahonen
12.4.07
Tulevaisuuden koulu
Tervetuloa tutustumaan Tulevaisuuden koulu -taidekilpailun satoon! Näyttely on avoinna 19.-20.4.2007 eOppimisen klusterin studiossa ITK:ssa.
Tampereen eOppimisen klusterin ja Luova Tampere -ohjelman järjestämä kilpailu kokoaa lasten ja nuorten ajatuksia tulevaisuuden oppimisesta ja koulusta ja miten heidän mielestään teknologiaa voitaisiin hyödyntää oppimisessa.
Korvaako kännykkä kynän ja paperin, älypulpetti älypään? Ladataanko tiedot omaan päähän muistitikulta? Hoidetaanko läksyt podcastingilla vuoristoradassa? Miten ja missä koulua käydään vuonna 2020 ja mitä tietoja ja taitoja koulussa silloin opetellaan?
Tampereen eOppimisen klusterin ja Luova Tampere -ohjelman järjestämä kilpailu kokoaa lasten ja nuorten ajatuksia tulevaisuuden oppimisesta ja koulusta ja miten heidän mielestään teknologiaa voitaisiin hyödyntää oppimisessa.
Korvaako kännykkä kynän ja paperin, älypulpetti älypään? Ladataanko tiedot omaan päähän muistitikulta? Hoidetaanko läksyt podcastingilla vuoristoradassa? Miten ja missä koulua käydään vuonna 2020 ja mitä tietoja ja taitoja koulussa silloin opetellaan?
Puhetta oppimisesta
Tampereen eOppimisen klusteri tarjoaa 19.-20.4.2007 ITK-studiossa (A11) keskustelufoorumin, jossa kohtaavat tulevaisuuden kuvitelmat ja arkipäivän realismi. Sisältö muotoutuu osallistujien kiinnostuksen mukaan. Asiantuntijat, harrastajat ja epäilijät haastavat tuttuja kollegojansa ja kaikkia konferenssivieraita osallistumaan keskusteluun.
KUTSUMME SINUT
vaihtamaan kokemuksia ja mielipiteitä verkko-opetuksen käytännöistä ja oppimisen tulevaisuuden visioista.
Torstaina studiossa puhutaan tästä:
klo 11.15 Anne-Maritta Tervakari kysyy, mikä on laadukkuutta
klo 12.15 Sirpa Sepponen tarjoilee opettajille lattea virtuaalikahvilasta
klo 12.45 Jussi Hannunen esittää ajatuksia opettajan tuottavuudesta
klo 13.30 Mikko Ahonen pohtii, voiko omaa luovuuttaan kehittää e-portfolioiden ja blogien avulla
klo 14.15 Jukka Huhtamäki kutsuu opettajat ja oppilaat sisällöntuottajista sovelluskehittäjiksi: Irti tekniikan ikeestä!
klo 15.15 Ossi Nykänen kertoo, mihin tarvitaan web-standardeja opetuksessa
Muina aikoina ja perjantaina koko päivän olet tervetullut pitämään oman alustuksen mistä vain aiheesta!
- esitä kysymys tai huolenaiheesi - ota kantaa- tule kuuntelemaan - tule haastamaan, väitä vastaan - kerro tarinasi - mistä olet innostunut? - mikä rassaa? - mitä opit tänään?
Sana on vapaa! Aiheen avaukseen voi käyttää max. 10 min, mutta sen jälkeen keskustelu saa jatkua niin kauan kuin asiaa aiheesta riittää. Keskustelun teemat ja parhaat palat kirjataan tähän blogiin, jota voi seurata ja kommentoida myös konferenssin ulkopuolella.
Tervetuloa!5.10.06
Blogit kertovat missä mennään
Mitäs muualla tapahtuu? Esimerkiksi terveisiä Amerikasta. Mielenkiintoisessa eLearningtech-blogissa Tony Carrer Los Angelesista pohtii kollegoineen mm. miksi kaikkien pitäisi bloggailla ja miksi taas ei. Vilkaise myös kirjoitusta uusien e-oppimisen työkalujen käyttöönoton haasteista. Huomenna on uudet aiheet.
Tonyn linkkilista vastaavista e-oppimiseen liittyvistä blogi-palstoista ympäri maailman on pitkä! Blogeja lukemalla saa kätevästi tietää, mitkä asiat juuri nyt askarruttavat e-oppimisen asiantuntijoita ja harrastajia.
21.9.06
Lisää tehoja irti!
Mitäs mieltä olette tästä:
Euroopan komissio on antanut tiedonannon, jossa se kehottaa jäsenvaltioita kehittämään koulutusjärjestelmiään tasapuolisuutta unohtamatta. Jäsenvaltioiden koulutusjärjestelmien modernisoinnissa tavoitteena on useimmiten toiminnallinen tehokkuus ja kustannustehokkuus. Vaikka tehokkaat järjestelmät ovat toki menestyksen edellytys, komission mukaan niiden on oltava myös tasapuolisia, jotta niiden laatu riittäisi luomaan kasvua, työpaikkoja ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta.
Komissio korostaa seuraavia asioita:
1. Jäsenvaltioiden olisi lisättävä investointejaan esiopetukseen.
2. Jäsenvaltioiden ei pitäisi eriyttää oppilaiden opetusta liian varhain.
3. Toisin kuin usein oletetaan, valtion täysin rahoittama, ”ilmainen” korkeakoulutus ei takaa tasapuolisia mahdollisuuksia osallistua koulutukseen.
4. Jäsenvaltiot tarvitsevat ”arviointikulttuuria”
Mihin pyritään e-oppimisella – oikeasti: tehokkuuteen vai tasapuolisuuteen?
Lisätietoa osoitteessa: http://ec.europa.eu/education/policies/2010/back_gen_en.htm
Euroopan komissio on antanut tiedonannon, jossa se kehottaa jäsenvaltioita kehittämään koulutusjärjestelmiään tasapuolisuutta unohtamatta. Jäsenvaltioiden koulutusjärjestelmien modernisoinnissa tavoitteena on useimmiten toiminnallinen tehokkuus ja kustannustehokkuus. Vaikka tehokkaat järjestelmät ovat toki menestyksen edellytys, komission mukaan niiden on oltava myös tasapuolisia, jotta niiden laatu riittäisi luomaan kasvua, työpaikkoja ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta.
Komissio korostaa seuraavia asioita:
1. Jäsenvaltioiden olisi lisättävä investointejaan esiopetukseen.
2. Jäsenvaltioiden ei pitäisi eriyttää oppilaiden opetusta liian varhain.
3. Toisin kuin usein oletetaan, valtion täysin rahoittama, ”ilmainen” korkeakoulutus ei takaa tasapuolisia mahdollisuuksia osallistua koulutukseen.
4. Jäsenvaltiot tarvitsevat ”arviointikulttuuria”
Mihin pyritään e-oppimisella – oikeasti: tehokkuuteen vai tasapuolisuuteen?
Lisätietoa osoitteessa: http://ec.europa.eu/education/policies/2010/back_gen_en.htm
3.8.06
E niin kuin elinikäinen
Blokeista ja wikeistä kuivempaan asiaan eli EU-politiikkaan ja komission ohjelmiin.
eLearning-konferenssissa oli mukana paljon komission virkamiehiä ja tavoitteena oli päästä hedelmälliseen vuoropuheluun tutkijoiden, kehittäjien ja opettajien kanssa. Esimerkiksi toisena päivänä järjestettiin sähköinen äänestys komission toimista ja suunnitelmista. Näyttäisi olevan jokseenkin tasaiset tulokset, mutta komissio sai palautetta ja kuulijat kertoa oman mielipiteensä.
Tämä on viimeinen vuosi monille EU:n koulutusohjelmille kuten Socrates, Leonardo da Vinci ja eLeanring -ohjelmat. Niiden alla tehty työ jatkuu uuden Learning-ohjelman (2007-2013) puitteissa. Myös konferenssissa haluttiin painottaa ICT:n integroimista elinikäiseen oppimiseen.
Konferenssin päätöspuheessa (pdf) Komission koulutuksen ja kulttuurin osaston pääjohtaja Odile Quintin hahmotti komission visioita ja lähitulevaisuuden käytännön toimia. Komissio julkaisee loppuvuodesta tiedonannon, siis jonkinlaisen strategiapaperin, ICT:n käytöstä innovaation ja elinikäisen oppimisen tukena. Tavoitteena ICT:n parempi hyödyntäminen oppimisen ja innovatiivisten oppimisprosessien ja rakenteiden kehittämisessä. Tätä varten myös kaikki asianosaiset kutsutaan jakamaan kokemuksiaan ja laatimaan yhteistä eurooppalaista strategiaa.
Mistä tuli mieleeni pari vuotta sitten suunniteltu eurooppalainen tutkimushanke, jonka perustana oli juurikin verkossa tapahtuva sosiaalinen innovointi. Pohdimme tallaisen työkalun tarpeellisuutta erilaisissa työyhteisöissä ja useammankin kerran joku aina mainitsi Euroopan komission hyväksi pilottikohteeksi. Mutta ei kai sitä ideaa sitten tohdittu rahoittajalle esittää...
eLearning-konferenssissa oli mukana paljon komission virkamiehiä ja tavoitteena oli päästä hedelmälliseen vuoropuheluun tutkijoiden, kehittäjien ja opettajien kanssa. Esimerkiksi toisena päivänä järjestettiin sähköinen äänestys komission toimista ja suunnitelmista. Näyttäisi olevan jokseenkin tasaiset tulokset, mutta komissio sai palautetta ja kuulijat kertoa oman mielipiteensä.
Tämä on viimeinen vuosi monille EU:n koulutusohjelmille kuten Socrates, Leonardo da Vinci ja eLeanring -ohjelmat. Niiden alla tehty työ jatkuu uuden Learning-ohjelman (2007-2013) puitteissa. Myös konferenssissa haluttiin painottaa ICT:n integroimista elinikäiseen oppimiseen.
Konferenssin päätöspuheessa (pdf) Komission koulutuksen ja kulttuurin osaston pääjohtaja Odile Quintin hahmotti komission visioita ja lähitulevaisuuden käytännön toimia. Komissio julkaisee loppuvuodesta tiedonannon, siis jonkinlaisen strategiapaperin, ICT:n käytöstä innovaation ja elinikäisen oppimisen tukena. Tavoitteena ICT:n parempi hyödyntäminen oppimisen ja innovatiivisten oppimisprosessien ja rakenteiden kehittämisessä. Tätä varten myös kaikki asianosaiset kutsutaan jakamaan kokemuksiaan ja laatimaan yhteistä eurooppalaista strategiaa.
Quintin painotti e-oppimisen laajempaa hyödyntämistä. Pedagogiset innovaatiot, uudenlaiset kumppanuudet ja oppimisyhteisöjen kuten koulujen, kotien, työpaikkojen ja muiden yhteisöjen verkottaminen on kuitenkin pikemminkin sosiaalinen kuin teknologinen kysymys.
Komissio näkee välttämättömäksi koulutusjärjestelmien kehityksen kohti elinikäisen oppimisen yhteiskuntaa. Euroopan täytyy uudistaa koulutusjärjestelmänsä ja ICT voidaan valjastaa keskeiseksi muutoksen välineeksi. Tähän tarvitaan lisää pilottiprojekteja ja tutkimusta järjestelmien ja rakenteiden muutoksen edellytyksistä. Uudenlaisia verkkoa hyödyntäviä toimintamalleja tarvitaan mm. vanhemman työväestön tavoittamisessa ja kouluttamisessa, nuoren "digital native" sukupolven sekä erityisesti koulutusjärjestelmien ulkopuolella olevien tavoittamisessa.
Paineita järjestelmien uudistamiseen lisää myös koulutusmarkkinoiden globalisaatio. Oppilaitosten ja yliopistojen verkostoituminen on komission päätavoite korkeakoulutus- ja tutkimusstrategiassa. Tärkeää on myös saada aikaisemmista hankkeista kertynyt tieto ja kokemus laajempaan käyttöön. Tiedon jakaminen alueellisesti, valtakunnallisesti ja euroopanlaajuistesti täytyy siis saada toimimaan. Aikomuksena on mm. perustaa European Institute of Technology, Euroopan monitieteisen tutkimuksen ja korkeakoulutuksen lippulaiva, joka olisi yliopistojen, tutkimuslaitosten ja yritysten parhaiden tutkimusryhmien yhteistyöhön perustuva verkosto-organisaatio.
Quintin esitteli myös lyhyesti uuden Learning-ohjelman, jossa e-oppimisella on edelleen merkittävä osa. ICT integroidaan kaikkiin ohjelman alueisiin (kouluopetus, korkeakoulutus, ammattikoulutus ja aikuiskoulustus). Tarkoitus on koota yhteen aikaisemmat kokemukset hankkeista ja soveltaa niitä käytännössä kouluissa, yliopistoissa, työpaikoilla jne.
Timo Tervo kommentoi konferenssiraportissaan komission tavoitteita ja pohtii, olisiko mahdollista oikeasti saada komission papereita laativat virkamiehet kosketuksiin oppimisen asiantuntijoiden kanssa, juurikin käyttämällä niitä sosiaalisia työkaluja, joista konferenssissa keskusteltiin. Asiantuntijat ja visionäärit voisivat yhdessä rakentaa puitteita ja määritellä tavoitteita. EU:n toiminta on nykyisellään niin hierarkista, monimutkaista ja kaukana arjesta, että itse toimijat haluavat pysyä siitä mahdollisimman etäällä. Tervon mukaan mahdollisuus osallistua oikeasti ja tulla kuulluksi varmasti lisäisi paljon kaivattuja innovaatioita. Komissio ja asiantuntijat voisivat itse näyttää esimerkkiä, miten sujuu oppimisyhteisön interaktiivinen yhteistyö ja informaali oppiminen.Mistä tuli mieleeni pari vuotta sitten suunniteltu eurooppalainen tutkimushanke, jonka perustana oli juurikin verkossa tapahtuva sosiaalinen innovointi. Pohdimme tallaisen työkalun tarpeellisuutta erilaisissa työyhteisöissä ja useammankin kerran joku aina mainitsi Euroopan komission hyväksi pilottikohteeksi. Mutta ei kai sitä ideaa sitten tohdittu rahoittajalle esittää...
2.8.06
eLearning-asiantuntijat vaativat anarkiaa
Tervehdys kaikille e-oppimisen harrastajille. Täällä sitä taas ollaan koordinoimassa klusteria. Ajattelin orientoitua aiheeseen tutustumalla heinäkuussa pidetyn eLearning-konferenssin ohjelmaan ja esityksiin. En päässyt paikalle, eikä osallistujaluettelon mukaan kovi moni muukaan Suomen kesästä nauttiva. Muutamista konferenssiblogeista päätelleen emme missanneet paljon. Tällaisissa tapahtumissa on kyllä innostunutta yhteenkuuluvuuden tunnelmaa ja samanmielisyyttä asian tärkeydestä ja tavoitteista, mutta muutamat terävät huomiot, analyysi ja selvät tutkimustulokset jäävät kuulematta ja hyödyntämättä, koska tuli taas valittua väärä rinnakkaissessio.
Konferenssin aikainen ja jälkeinen blogikeskustelu auttaa asiaa. Jere Majava ja Timo Tervo vetävät kommenteissaan yhteen joitakin keskeisiä ajatuksia.
Konferenssin teemat olivat digitaalinen lukutaito, oppimisen tutkimus ja innovaatiot sekä elinikäinen oppiminen. Ilmeisen paljon keskustelu kiersi informaalin oppimisen ympärillä - paljon käsitteenmäärittelyä lähemmäksi ei kuitenkaan päästy. Laveasti muotoillen se on taitoa selviytyä monimutkaisessa maailmassa. Konferenssiesityksissä esiteltiin sähköisiä, sosiaalisia työkaluja, jotka saavat ihmiset innostumaan ja ottamaan vastuuta oppimisestaan, ja pohdittiin, miten niillä voisi edistää myös kouluoppimista. Väittelyä syntyi siitä, mikä on virtuaalmaailmojen ja informaalin oppimisen paikka koulussa ylipäänsä, ja olemmeko virallistamassa informaalia oppimista vai epävirallistamassa kouluopetusta.
Teemu Arinan esitystä Social web in support of informal learning kehuttiin ja onneksi se on kuultavissa edelleen. Arina perustelee, miksi oppimista, osaamista ja ongelmaratkaisua pitäisi tarkastella verkostomaisena monen ihmisen yhteistyönä.
Hierarkinen koulutusmalli kursseineen perustuu järjestykselle, kontrollille, suunnittelulle ja tiedon jakamiselle. Verkostomaisessa ajattelussa ideaali on ekosysteemi, joka on päällepäin epäselvä, jopa kaaoottinen, sopeutumista vaativa ja yhteiseen tiedonrakentamiseen perustuva oppimisympäristö. Myös oppiminen muuttuu lukujärjestyksen mukaisesta tehtävien suorittamisesta monien asioiden ja suhteiden yhtäaikaiseen seuraamiseen ja oppimiseen. Tietoa hankitaan kun sitä tarvitaan.
Oppimisessa kyse ei ole vain sisällöstä vaan sosiaalista suhteista. Tieto ei rajoitu omaan pääkoppaan vaan sosiaalisen verkon kautta muidenkin ihmisten tieto on käytettävissä. Blokien ja wikien myötä Internetiin on kehittymässä uutta sosiaalista toimintaa, joka tuo sen lähemmäksi alkuperäistä ideaansa. Oppiakseen asian juuri kuultua, nähtyä tai luettua täytyy pohtia, ja ajatusten jakaminen muiden kanssa blokeissa ja wikeissä on mitä parhain tapa oppia.
IT:n rooli organisaatioissa pitää mieltää uudella tavalla. Teknologiakeskusten ja tietokantojen sijaan keskiössä pitää olla ihmisten vuorovaikutus. Informaatio on vain sivutuote. Arina saarnaa hajauttamisen ja avoimuuden puolesta: nuoret ihmiset haluavat tietoa, mutta omassa ympäristössään.
Arina rakentaa henkilökohtaisen, oppimisympäristön mallia, jossa ei ole organisaation kontrollia hävittämässä motivaatiota oppimiseen. Näiden kahden yhdistämisestä konferenssissa keskusteltiinkin paljon. Jos väitteet nykynuorison virtuaalisuudesta ja multitasking-luovuudesta pitävät paikkansa, alkanee yhdistymistä väistämättä pikku hiljaa tapahtua.
Myös perinteisellä koulunkäynnillä on puolustajansa. Henkilökohtaisiin oppimisympäristöihinsä eksyneet oppijat alkavat vaatia vanhoja hyviä tapoja kunniaan: luovuus ja innovaatio vaativat keskittymiskykyä ja tilanteen hallintaa ja yhteiskunta edes jotain järjestystä!
Konferenssin aikainen ja jälkeinen blogikeskustelu auttaa asiaa. Jere Majava ja Timo Tervo vetävät kommenteissaan yhteen joitakin keskeisiä ajatuksia.
Konferenssin teemat olivat digitaalinen lukutaito, oppimisen tutkimus ja innovaatiot sekä elinikäinen oppiminen. Ilmeisen paljon keskustelu kiersi informaalin oppimisen ympärillä - paljon käsitteenmäärittelyä lähemmäksi ei kuitenkaan päästy. Laveasti muotoillen se on taitoa selviytyä monimutkaisessa maailmassa. Konferenssiesityksissä esiteltiin sähköisiä, sosiaalisia työkaluja, jotka saavat ihmiset innostumaan ja ottamaan vastuuta oppimisestaan, ja pohdittiin, miten niillä voisi edistää myös kouluoppimista. Väittelyä syntyi siitä, mikä on virtuaalmaailmojen ja informaalin oppimisen paikka koulussa ylipäänsä, ja olemmeko virallistamassa informaalia oppimista vai epävirallistamassa kouluopetusta.
Teemu Arinan esitystä Social web in support of informal learning kehuttiin ja onneksi se on kuultavissa edelleen. Arina perustelee, miksi oppimista, osaamista ja ongelmaratkaisua pitäisi tarkastella verkostomaisena monen ihmisen yhteistyönä.
Hierarkinen koulutusmalli kursseineen perustuu järjestykselle, kontrollille, suunnittelulle ja tiedon jakamiselle. Verkostomaisessa ajattelussa ideaali on ekosysteemi, joka on päällepäin epäselvä, jopa kaaoottinen, sopeutumista vaativa ja yhteiseen tiedonrakentamiseen perustuva oppimisympäristö. Myös oppiminen muuttuu lukujärjestyksen mukaisesta tehtävien suorittamisesta monien asioiden ja suhteiden yhtäaikaiseen seuraamiseen ja oppimiseen. Tietoa hankitaan kun sitä tarvitaan.
Oppimisessa kyse ei ole vain sisällöstä vaan sosiaalista suhteista. Tieto ei rajoitu omaan pääkoppaan vaan sosiaalisen verkon kautta muidenkin ihmisten tieto on käytettävissä. Blokien ja wikien myötä Internetiin on kehittymässä uutta sosiaalista toimintaa, joka tuo sen lähemmäksi alkuperäistä ideaansa. Oppiakseen asian juuri kuultua, nähtyä tai luettua täytyy pohtia, ja ajatusten jakaminen muiden kanssa blokeissa ja wikeissä on mitä parhain tapa oppia.
IT:n rooli organisaatioissa pitää mieltää uudella tavalla. Teknologiakeskusten ja tietokantojen sijaan keskiössä pitää olla ihmisten vuorovaikutus. Informaatio on vain sivutuote. Arina saarnaa hajauttamisen ja avoimuuden puolesta: nuoret ihmiset haluavat tietoa, mutta omassa ympäristössään.
Arina rakentaa henkilökohtaisen, oppimisympäristön mallia, jossa ei ole organisaation kontrollia hävittämässä motivaatiota oppimiseen. Näiden kahden yhdistämisestä konferenssissa keskusteltiinkin paljon. Jos väitteet nykynuorison virtuaalisuudesta ja multitasking-luovuudesta pitävät paikkansa, alkanee yhdistymistä väistämättä pikku hiljaa tapahtua.
Myös perinteisellä koulunkäynnillä on puolustajansa. Henkilökohtaisiin oppimisympäristöihinsä eksyneet oppijat alkavat vaatia vanhoja hyviä tapoja kunniaan: luovuus ja innovaatio vaativat keskittymiskykyä ja tilanteen hallintaa ja yhteiskunta edes jotain järjestystä!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)